Neo-Fisher-efektin ja likviditeettiloukun vaikutus keskuspankkien rahapolitiikan tehokkuuteen
Kalin, Samu (2025-10-20)
Neo-Fisher-efektin ja likviditeettiloukun vaikutus keskuspankkien rahapolitiikan tehokkuuteen
(20.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251111107067
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251111107067
Tiivistelmä
Rahapolitiikalla on keskeinen merkitys tarkasteltaessa kehittyneiden talouksien suorituskykyä makrotaloudellisesta näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan kahta rahapolitiikan kannalta olennaista ilmiötä, jotka ovat neo-Fisher-efekti ja likviditeettiloukku sekä niiden vaikutusta keskuspankkien rahapoliittisten välineiden tehokkuuteen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten nämä ilmiöt muokkaavat keskuspankkien kykyä ohjata inflaatiokehitystä ja talouden dynamiikkaa. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan millä mekanismeilla epäkonventionaaliset ja perinteiset rahapoliittiset toimenpiteet vaikuttavat pitkän aikavälin inflaatio-odotuksiin.
Teoreettinen analyysi perustuu uuskeynesiläiseen malliin. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnytetään Bilbiien (2022) ja Galín (2008) malleja ja rahapolitiikan keskeisiä yhtälöitä, kuten Taylor-sääntöä ja Fisher- yhtälöä. Empiirinen osuus painottuu Japanin kadotettujen vuosikymmenten analysointiin, jossa tarkastellaan rahapolitiikan välittymistä nollakorkopolitiikan aikana. Empiirisessä analyysissä hyödynnetään Japanin talouden korko- ja inflaatioaineistoa vuosilta 1980–2020. Tulokset osoittavat, että nollakorkopolitiikan käyttöönoton jälkeen inflaation ja korkojen välinen suhde muuttui positiiviseksi, mikä viittaa neo-Fisher- efektin mahdolliseen toteutumiseen likviditeettiloukun oloissa. Tutkielmassa osoitetaan, että perinteiset korkosäännöt menettävät tehokkuutensa talouden likviditeettiloukussa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perinteiset Taylorin säännön mukaiset rahapolitiikan ohjausmekanismit menettävät tehonsa nollakorkoympäristössä ja neo-Fisher-efekti tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman inflaation ja korkotasojen välisen dynamiikan ymmärtämiseksi kehittyneissä talouksissa.
Teoreettinen analyysi perustuu uuskeynesiläiseen malliin. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnytetään Bilbiien (2022) ja Galín (2008) malleja ja rahapolitiikan keskeisiä yhtälöitä, kuten Taylor-sääntöä ja Fisher- yhtälöä. Empiirinen osuus painottuu Japanin kadotettujen vuosikymmenten analysointiin, jossa tarkastellaan rahapolitiikan välittymistä nollakorkopolitiikan aikana. Empiirisessä analyysissä hyödynnetään Japanin talouden korko- ja inflaatioaineistoa vuosilta 1980–2020. Tulokset osoittavat, että nollakorkopolitiikan käyttöönoton jälkeen inflaation ja korkojen välinen suhde muuttui positiiviseksi, mikä viittaa neo-Fisher- efektin mahdolliseen toteutumiseen likviditeettiloukun oloissa. Tutkielmassa osoitetaan, että perinteiset korkosäännöt menettävät tehokkuutensa talouden likviditeettiloukussa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perinteiset Taylorin säännön mukaiset rahapolitiikan ohjausmekanismit menettävät tehonsa nollakorkoympäristössä ja neo-Fisher-efekti tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman inflaation ja korkotasojen välisen dynamiikan ymmärtämiseksi kehittyneissä talouksissa.