Sustainable diet strategies: Perspectives from Ghana, Ethiopia, and Finland

Abstract

Modern food consumption harms both the environment and human health, contributing to diseases like cardiovascular conditions, type 2 diabetes, and cancer. Current food systems also drive climate change and biodiversity loss. Sustainability challenges differ by context: in low-income settings, the priority is economic access to nutritious diets; in high-income settings, reducing the overconsumption of red meat is key due to its high environmental footprint. This thesis examines sustainable diet strategies in Ghana, Ethiopia, and Finland through four key domains of diet sustainability: nutrition and health, economics, society, and environment. In this thesis, Ghana is considered a low-income setting, reflecting its focus on low-income households rather than national income classification.

In low-income settings, sub-studies I and II utilised linear programming to design nutritionally adequate and affordable diets for low-income families in Ghana and Ethiopia. While theoretically achievable, rural Ghanaian households below the extreme poverty line would have to rely on wild foods to meet their nutritional needs, raising concerns about feasibility. In Ethiopia, diets that were more diverse and culturally acceptable were attainable but more costly, highlighting affordability as a major constraint. However, the modelling did not account for nutrient bioavailability, behavioural factors, or the feasibility of long-term adherence.

In high-income Finland, sub-studies III and IV investigated nudging and policy interventions aimed at reducing red meat consumption. The “Dish of the Day” strategy and altering dish sequence had no effect, suggesting the need for stronger or culturally tailored approaches. Meat reduction policy acceptance was driven by perceived fairness, followed by environmental risk perception and political trust.

In conclusion, transitioning to sustainable diets requires context-specific strategies that take into consideration nutrition, economic feasibility, cultural acceptability and environmental impacts. Cultural and structural differences shape the effectiveness of interventions, which highlights the need for localised evaluation. Future research should include larger and more diverse samples and investigate strategies to enhance both the efficacy and public acceptance of sustainable diet policies.

<b>Kestävät ruokavaliostrategiat: Näkökulmia Ghanasta, Etiopiasta ja Suomesta</b>

Nykyiset ruokailutottumukset kuormittavat sekä ympäristöä että terveyttä, nostaen riskiä sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja syöpään. Ruokajärjestelmät ovat myös merkittäviä ilmastonmuutoksen ja luontokadon ajureita. Ruoan kestävyyshaasteet ovat kontekstisidonnaisia: matalan tulotason maissa keskeistä on ravitsemuksellisesti riittävien ruokavalioiden saavutettavuus, kun taas korkean tulotason maissa painopiste on punaisen lihan liikakulutuksen vähentämisessä. Tämä väitöskirja tarkastelee strategioita kestävien ruokavalioiden edistämiseksi Ghanassa, Etiopiassa ja Suomessa, keskittyen neljään kestävyyden ulottuvuuteen: terveyteen, talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Ghanaa käsitellään tässä työssä matalan tulotason kontekstina, sillä tutkimus kohdistuu pienituloisiin kotitalouksiin.

Osatutkimuksissa I ja II suunniteltiin lineaarisen optimoinnin avulla ravitsemuksellisesti riittäviä ja edullisia ruokavalioita vähävaraisille perheille Ghanassa ja Etiopiassa. Ghanan maaseudulla äärimmäisessä köyhyydessä elävien olisi turvauduttava villiruokiin, mikä herättää kysymyksiä kyseisten ruokavalioiden toteuttamiskelpoisuudesta. Etiopiassa monipuolisemmat ruokavaliot olivat teoreettisesti mahdollisia, mutta kalliimpia. Mallinnustutkimuksissa ei huomioitu ravintoaineiden imeytymistä, käyttäytymistekijöitä tai arvioitu ruokavalioiden pitkäaikaisen noudattamisen toteutettavuutta.

Suomessa osatutkimukset III ja IV tarkastelivat tuuppaamista ja politiikkatoimia punaisen lihan kulutuksen vähentämiseksi. "Päivän annos" -strategia ja tarjoilujärjestyksen muuttaminen eivät vaikuttaneet kulutukseen. Lihankulutuksen vähentämiseen tähtäävien poliittisten ohjauskeinojen hyväksyttävyyttä selittivät vahvimmin kokemus niiden reiluudesta, käsitys ympäristöriskeistä, ja luottamus poliittisiin päätöksentekijöihin.

Kestäviin ruokavalioihin siirtyminen edellyttää kontekstisidonnaisia ratkaisuja, jotka huomioivat ravitsemuksen, taloudellisen saavutettavuuden, kulttuurisen hyväksyttävyyden sekä ympäristövaikutukset. Tulevien tutkimusten tulisi pyrkiä laajempiin otoskokoihin sekä kehittää keinoja parantaa toimenpiteiden vaikuttavuutta ja hyväksyttävyyttä.