Palindromien morfofonologiaa : Morfofonologiset ilmiöt suomen- ja espanjankielisessä palindromirunoudessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen morfofonologisia kielenilmiöitä suomen- ja espanjankielisessä palindromirunoudessa. Tutkin, millaisia morfofonologisia ilmiöitä kielten palindromirunoissa esiintyy ja miten ne vertautuvat kielten välillä. Lisäksi analysoin sitä, miten palindromeissa esiintyvät morfofonologiset kielenilmiöt mahdollistavat palindromien syntyä. Morfofonologisten kielenilmiöiden analyysi tutkimuksessa perustuu niiden jakautumiseen sidonnaisiin ja vapaisiin morfeemeihin. Tutkimusaineistona toimivat kahdeksan suomenkielistä palindromirunoteosta ja kaksi espanjankielistä palindromiteosta. Kustakin suomenkielisestä teoksesta on valikoitunut kymmenen ensimmäistä runoa tutkimuksen suomenkieliseksi aineistoksi, ja kummastakin espanjankielisestä teoksesta on valittu neljäkymmentä runoa tutkimuksen espanjankieliseksi aineistoksi. Näin kielten aineistot vastaavat kooltaan toisiaan, jolloin saadut tulokset ovat vertailukelpoisempia. Tutkimus edustaa laadullista aineistopohjaista kielentutkimusta. Tutkimus on pääpainoltaan kvalitatiivinen, mutta siinä hyödynnetään sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä morfofonologisten ilmiöiden kuvaamiseksi ja niiden esiintymisfrekvenssien kartoittamiseksi. Jokainen aineiston palindromi on käyty läpi yksitellen ja sen morfofonologiset ilmiöt on analysoitu yksityiskohtaisesti morfeemi kerrallaan, minkä jälkeen löydettyjä morfofonologisia ilmiöitä on vertailtu kielten välillä. Tutkimuksen keskeisin tulos selvittää palindromeissa esiintyviä kielenilmiöitä, joita ovat kummankin kielen palindromeissa esiintyvät sanantaivutus, johtimet, sanavartalot ja taipumattomat sanat. Suomenkielisessä aineistossa esiintyy lisäksi vain sille tyypillisiä liitteitä, kuten omistusliitteitä ja liitepartikkeleita sekä vapaita verbimorfeemeja. Vain espanjankielisille palindromeille tyypillisiä ilmiöitä ovat yksikirjaimiset sanat ja artikkelit. Kummankaan kielen palindromeissa ei esiinny useamman sanan kiinteitä rakenteita, kuten verbiliittoja. Analyysin perusteella suurin osa aineistossa esiintyvistä morfofonologisista ilmiöistä yhdistää kielten palindromeja, mutta niillä on myös omia vain kullekin kielelle tyypillisiä ominaisuuksia. Pääosin kielten ilmiöt liittyvät samoihin kielten toimintaperiaatteisiin, kuten sanojen taipumiseen, johtamiseen sananmuodostuskeinona ja taipumattomiin sanoihin. Aineistossa esiintyvät morfofonologiset ilmiöt voidaan jakaa sidonnaisissa ja vapaissa morfeemeissa esiintyviin kielenilmiöihin. Analyysi osoittaa, että aineistossa esiintyy sidonnaisia morfeemeja kaksinkertainen määrä vapaisiin morfeemeihin nähden. Sidonnaisten morfeemien ilmiöt, kuten sanantaivutus, mahdollistavat siis vapaita morfeemeja laajemmin palindromien syntyä. Aineistossa ei esiinny yhtäkään palindromia, joka koostuisi vain vapaista morfeemeista, joten palindromien synnyn voidaan nähdä tapahtuvan vapaiden ja sidonnaisten morfeemien yhteistyössä.