Essays in space ethics

Abstract

In five articles and an introduction, this dissertation contributes to the emerging field of space ethics by exploring questions about environmental ethics in outer space, considered from a long-term perspective.

In particular, it examines directed panspermia, which refers to the deliberate introduction of rudimentary lifeforms onto uninhabited celestial bodies in order to initiate biospheres beyond Earth. Such an act, if possible, could constitute humanity's most significant biological cosmic footprint.

The central claims of this study are the following. Given uncertainty surrounding life beyond Earth, and given the fact that life on Earth will eventually end, we have compelling reasons to use directed panspermia as a way to safeguard life originating on Earth—either to efficiently promote value, or to conserve what is valuable. But there are major objections to this proposal, including the risks of interfering with potential indigenous life at a target planet and propagating suffering if, over time, sentient beings arise on the seeded planet. The objections’ strength depends on unresolved empirical and moral uncertainties. As a result, directed panspermia may turn out either extremely good or extremely bad. In light of this difficult choice, I ague for caution regarding biological contamination.

Along the way I also consider two other objections to directed panspermia: appeals to the “unnaturalness” of planetary seeding, and the values of abiotic environments. While these factors may impact the permissibility of exoplanetary seeding, I argue that they are not as weighty as concerns about interference and suffering, especially when we measure them against the potential value of preserving the story of Earthoriginating life in the cosmos.

----- Viidestä artikkelista ja johdantoesseestä koostuva väitöskirjani edistää avaruuseettistä keskustelua tutkimalla ulkoavaruuteen liittyviä ympäristöeettisiä kysymyksiä pitkän aikavälin näkökulmasta.

Tutkimus käsittelee erityisesti suunnattua panspermiaa, jolla tarkoitetaan alkeellisten elämänmuotojen tarkoituksellista levittämistä elottomalle taivaankappaleelle pyrkimyksenä muodostaa elonkehä Maan ulkopuolelle. Tällainen elämän kylväminen Maan ulkopuolelle voisi muodostaa ihmiskunnan merkittävimmän biologisen kosmisen jalanjäljen.

Väitöskirjan keskeiset väitteet voidaan tiivistää seuraavasti. Ottaen huomioon epävarmuuden elämän esiintymisestä Maan ulkopuolella sekä tiedon siitä, että elämän edellytykset Maassa tulevat lopulta lakkaamaan, on olemassa painavia syitä elämän levittämiselle keinona turvata Maasta peräisin oleva elämän jatkuvuus. Nämä syyt kumpuavat siitä, että suunnattu panspermia voidaan nähdä tapana luoda hyvää tehokkaasti tai tapana suojella sitä, mikä on arvokasta. Tästä huolimatta suunnatulle panspermialle on merkittäviä vastaväitteitä. Näitä ovat riski vahingon aiheuttamisesta kohdeplaneetan mahdolliselle alkuperäiselle elämälle sekä mahdollisuus levittää kärsimystä, jos ajan myötä kylvetylle planeetalle syntyy tuntoisia olentoja. Näiden vastaväitteiden painoarvo riippuu empiirisistä ja moraalisista epävarmuuksista, jotka ovat vielä ratkaisematta. Näin ollen elämän levittämisen arvo voi osoittautua joko erittäin hyväksi tai huonoksi. Tästä epävarmuudesta johtuen argumentoin, että biologista kontaminaatiota tulisi toistaiseksi välttää.