Promoting bodily-tactile interactions between mothers and their young children with visual impairment and additional disabilities: Four early intervention studies
Peltokorpi, Sini (2025-12-13)
Promoting bodily-tactile interactions between mothers and their young children with visual impairment and additional disabilities: Four early intervention studies
(13.12.2025)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0447-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0447-1
Kuvaus
navigointi mahdollista
kuvilla vaihtoehtoiset kuvaukset
taulukot saavutettavia
looginen lukemisjärjestys
kuvilla vaihtoehtoiset kuvaukset
taulukot saavutettavia
looginen lukemisjärjestys
Tiivistelmä
Children with visual impairment and additional disabilities (VIAD) may fail to perceive visual information from their parents’ facial expressions and gestures. In cases of congenital deafblindness (CDB), auditory information may also be limited. The parents of such children may experience challenges in detecting their child’s subtle bodily and gestural expressions. Such interactions indicate difficulties with accessibility, which may in turn compromise the child’s developmental outcomes and even the emotional relationship between the parent and child. However, the systematic use of bodily-tactile modality (touch and movement) during interactions could help to compensate for the child’s sensory loss. This thesis therefore investigates the effects of a bodily-tactile early intervention on the interactions between mothers and their children with VIAD or CDB, using a time-series design with a baseline, intervention, and follow-up; the follow-up spanned Studies II, III, and IV.
In Study I, a mother was guided in the use of a bodily-tactile modality in which she imitated her three-year-old child with CDB. The results show that the mother’s tactile imitations increased during the intervention, that imitation exchanges became longer, and that the child began to respond more to her mother’s imitations through smiling and placing her hands on her mother’s face. Moreover, the child and her mother became more emotionally available to each other.
In Studies II, III, and IV, four mothers were guided in the use of the bodily-tactile modality in interactions with their one-year-old children with VIAD. In Study II, we observed that the mother increased her use of the bodily-tactile modality in early social play routines and in tactile signing during the intervention. Her child developed new gestural expressions and imitated signs based on his bodily-tactile experiences. Their emotional availability was already good at baseline, yet there was still an increase during the intervention in the mother’s non-intrusiveness and the child’s responsiveness. The results of Study III suggest that the intervention increased reciprocity in the mother-child interactions, which was itself based on changes in the mothers’ interactional behavior. In Study IV, the mothers increased their use of bodily-tactile play routines, tactile anticipatory cues, tactile noticing responses, and tactile signs during the intervention. Moreover, the children and mothers were emotionally more available to each other during the intervention.
Together, the results suggest that the bodily-tactile early intervention aimed at the mothers had a positive impact on the embodied participation and gestural communication of their children with VIAD. Positive changes were also seen in the emotional availability and reciprocity between the children and their mothers. Pienten näkömonivammaisten lasten ja heidän äitiensä välisen kehollis-taktiilisen vuorovaikutuksen tukeminen: neljä varhaiskuntoutustutkimusta
Näkömonivammaisten lasten voi olla vaikea havaita heidän vanhempiensa kasvojen ilmeitä ja eleitä. Mikäli lapsi on syntymästään kuurosokea, hänen on lisäksi hankala vastaanottaa kuulonvaraista tietoa. Myös vanhempien voi olla vaikea tulkita näkömonivammaisten tai kuurosokeiden lastensa hienovaraisia kehollisia ilmaisuja ja eleitä. Ilmausten saavutettavuuteen liittyvät vaikeudet voivat heikentää lasten kehitysmahdollisuuksia ja lasten ja vanhempien välistä tunneviestintää. Kehollis-taktiilisen modaliteetin (kosketuksen ja liikkeen) systemaattinen käyttö vuorovaikutuksessa voi kompensoida näkö- ja kuuloinformaation puutetta. Tämä väitöskirjatutkimus selvittää kehollis-taktiilisen varhaiskuntoutuksen vaikutuksia näkömonivammaisten lasten ja heidän äitiensä väliseen vuorovaikutukseen. Aikasarja-asetelman mukaisesti aineistoa kerättiin ennen varhaiskuntoutusta, kuntoutuksen aikana ja sen jälkeen. Seurantavaihe sisältyi tutkimuksiin II, III ja IV.
Tutkimuksessa I äitiä ohjattiin käyttämään kehollis-taktiilista modaliteettia hänen kolmevuotiaan syntymästään kuurosokean lapsensa ilmausten jäljittelyssä. Ohjauksen aikana äiti alkoi käyttää enemmän kosketusta jäljittelyssä. Äidin ja lapsen väliset jäljittelydialogit pitenivät, ja lapsi alkoi vastata äidilleen enenevässä määrin hymyilemällä ja asettamalla kätensä äidin kasvoille. Lisäksi heidän emotionaalinen saatavillaolonsa vahvistui.
Tutkimuksissa II, III ja IV ohjattiin neljää äitiä käyttämään kehollis-taktiilista modaliteettia vuorovaikutuksessa heidän yksivuotiaiden näkömonivammaisten lastensa kanssa. Tutkimuksessa II havaitsimme, että varhaiskuntoutuksen aikana äiti alkoi käyttää enemmän kehollis-taktiilisia vuorovaikutusleikkejä lapsensa kanssa. Lisäksi äiti otti käyttöön taktiileja viittomia. Hänen lapsensa alkoi tuottaa kehollis-taktiilisten kokemustensa pohjalta uusia eleilmaisuja ja jäljitellä viittomia. Sekä äiti että lapsi olivat emotionaalisesti saatavilla jo lähtötilanteessa. Kuntoutuksen aikana tapahtui vahvistumista äidin ei-tunkeilevuudessa ja lapsen responsiivisuudessa. Tutkimuksen III tulokset viittasivat siihen, että kehollis-taktiilinen varhaiskuntoutus lisäsi vastavuoroisuutta äitien ja heidän näkömonivammaisten lastensa välisessä vuorovaikutuksessa, mikä puolestaan johtui muutoksista äitien vuorovaikutuskäyttäytymisessä. Tutkimuksessa IV havaittiin, että kuntoutuksen aikana äidit lisäsivät kehollis-taktiilisten vuorovaikutusleikkien ja taktiilien viittomien käyttöä. He alkoivat myös ennakoida tapahtumia ja vastata lapsilleen kosketuksen ja liikkeiden avulla. Lisäksi näkömonivammaisten lasten ja heidän äitiensä välinen emotionaalinen saatavillaolo vahvistui.
Väitöskirjatutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että äideille suunnattu kehollis-taktiilinen varhaiskuntoutus vaikutti myönteisesti näkömonivammaisten lasten keholliseen osallistumiseen ja kommunikointiin eleiden avulla. Positiivisia muutoksia havaittiin myös lasten ja äitien välisessä vastavuoroisuudessa ja emotionaalisessa saatavillaolossa.
In Study I, a mother was guided in the use of a bodily-tactile modality in which she imitated her three-year-old child with CDB. The results show that the mother’s tactile imitations increased during the intervention, that imitation exchanges became longer, and that the child began to respond more to her mother’s imitations through smiling and placing her hands on her mother’s face. Moreover, the child and her mother became more emotionally available to each other.
In Studies II, III, and IV, four mothers were guided in the use of the bodily-tactile modality in interactions with their one-year-old children with VIAD. In Study II, we observed that the mother increased her use of the bodily-tactile modality in early social play routines and in tactile signing during the intervention. Her child developed new gestural expressions and imitated signs based on his bodily-tactile experiences. Their emotional availability was already good at baseline, yet there was still an increase during the intervention in the mother’s non-intrusiveness and the child’s responsiveness. The results of Study III suggest that the intervention increased reciprocity in the mother-child interactions, which was itself based on changes in the mothers’ interactional behavior. In Study IV, the mothers increased their use of bodily-tactile play routines, tactile anticipatory cues, tactile noticing responses, and tactile signs during the intervention. Moreover, the children and mothers were emotionally more available to each other during the intervention.
Together, the results suggest that the bodily-tactile early intervention aimed at the mothers had a positive impact on the embodied participation and gestural communication of their children with VIAD. Positive changes were also seen in the emotional availability and reciprocity between the children and their mothers.
Näkömonivammaisten lasten voi olla vaikea havaita heidän vanhempiensa kasvojen ilmeitä ja eleitä. Mikäli lapsi on syntymästään kuurosokea, hänen on lisäksi hankala vastaanottaa kuulonvaraista tietoa. Myös vanhempien voi olla vaikea tulkita näkömonivammaisten tai kuurosokeiden lastensa hienovaraisia kehollisia ilmaisuja ja eleitä. Ilmausten saavutettavuuteen liittyvät vaikeudet voivat heikentää lasten kehitysmahdollisuuksia ja lasten ja vanhempien välistä tunneviestintää. Kehollis-taktiilisen modaliteetin (kosketuksen ja liikkeen) systemaattinen käyttö vuorovaikutuksessa voi kompensoida näkö- ja kuuloinformaation puutetta. Tämä väitöskirjatutkimus selvittää kehollis-taktiilisen varhaiskuntoutuksen vaikutuksia näkömonivammaisten lasten ja heidän äitiensä väliseen vuorovaikutukseen. Aikasarja-asetelman mukaisesti aineistoa kerättiin ennen varhaiskuntoutusta, kuntoutuksen aikana ja sen jälkeen. Seurantavaihe sisältyi tutkimuksiin II, III ja IV.
Tutkimuksessa I äitiä ohjattiin käyttämään kehollis-taktiilista modaliteettia hänen kolmevuotiaan syntymästään kuurosokean lapsensa ilmausten jäljittelyssä. Ohjauksen aikana äiti alkoi käyttää enemmän kosketusta jäljittelyssä. Äidin ja lapsen väliset jäljittelydialogit pitenivät, ja lapsi alkoi vastata äidilleen enenevässä määrin hymyilemällä ja asettamalla kätensä äidin kasvoille. Lisäksi heidän emotionaalinen saatavillaolonsa vahvistui.
Tutkimuksissa II, III ja IV ohjattiin neljää äitiä käyttämään kehollis-taktiilista modaliteettia vuorovaikutuksessa heidän yksivuotiaiden näkömonivammaisten lastensa kanssa. Tutkimuksessa II havaitsimme, että varhaiskuntoutuksen aikana äiti alkoi käyttää enemmän kehollis-taktiilisia vuorovaikutusleikkejä lapsensa kanssa. Lisäksi äiti otti käyttöön taktiileja viittomia. Hänen lapsensa alkoi tuottaa kehollis-taktiilisten kokemustensa pohjalta uusia eleilmaisuja ja jäljitellä viittomia. Sekä äiti että lapsi olivat emotionaalisesti saatavilla jo lähtötilanteessa. Kuntoutuksen aikana tapahtui vahvistumista äidin ei-tunkeilevuudessa ja lapsen responsiivisuudessa. Tutkimuksen III tulokset viittasivat siihen, että kehollis-taktiilinen varhaiskuntoutus lisäsi vastavuoroisuutta äitien ja heidän näkömonivammaisten lastensa välisessä vuorovaikutuksessa, mikä puolestaan johtui muutoksista äitien vuorovaikutuskäyttäytymisessä. Tutkimuksessa IV havaittiin, että kuntoutuksen aikana äidit lisäsivät kehollis-taktiilisten vuorovaikutusleikkien ja taktiilien viittomien käyttöä. He alkoivat myös ennakoida tapahtumia ja vastata lapsilleen kosketuksen ja liikkeiden avulla. Lisäksi näkömonivammaisten lasten ja heidän äitiensä välinen emotionaalinen saatavillaolo vahvistui.
Väitöskirjatutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että äideille suunnattu kehollis-taktiilinen varhaiskuntoutus vaikutti myönteisesti näkömonivammaisten lasten keholliseen osallistumiseen ja kommunikointiin eleiden avulla. Positiivisia muutoksia havaittiin myös lasten ja äitien välisessä vastavuoroisuudessa ja emotionaalisessa saatavillaolossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [3053]