”Kielihäpeä on itselleni ennen kaikkea ahdistusta englannin kielen käyttämisestä ja pelkoa tuomituksi tulemisesta.” : Suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden kokema kielihäpeä englannin kielen parissa
Rastas, Pinja (2025-10-24)
”Kielihäpeä on itselleni ennen kaikkea ahdistusta englannin kielen käyttämisestä ja pelkoa tuomituksi tulemisesta.” : Suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden kokema kielihäpeä englannin kielen parissa
(24.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251124110520
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251124110520
Tiivistelmä
Kielihäpeällä viitataan kielenkäyttöön liittyvään häpeän kokemiseen, jonka parissa voi ilmetä sekä fyysistä että psyykkistä oireilua. Aikaisempaa tutkimusta kielihäpeästä on vain vähän, joten tutkielmallani vastataan tämän tunnekokemuksen tutkimustarpeeseen. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka voimakasta kielihäpeää yliopisto-opiskelijat kokevat englannin kielen parissa, sekä tekijöitä, jotka korreloivat koetun kielihäpeän voimakkuuden kanssa. Lisäksi tutkittiin millaiset affektiiviset, konatiiviset ja kognitiiviset tekijät yhdistävät voimakasta kielihäpeää kokevia opiskelijoita. Tutkimus toteutettiin poikittaistutkimuksena. Tutkimuksen aineistona käytettiin tammikuussa 2024 kerättyä kyselyaineistoa, joka oli suunnattu suomen kieltä äidinkielenään puhuville yliopisto-opiskelijoille. Aineisto kerättiin sähköisellä verkkokyselyllä ja lopullinen tutkimusaineisto koostui 758 vastauksesta (N=758). Tutkimuskysymyksiin vastattiin kuvailevan tilastollisen analyysin, pääkomponenttianalyysin, lineaarisen monimuuttujaregressioanalyysin ja teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yli 70 prosenttia yliopisto-opiskelijoista koki jonkin asteista kielihäpeää. Lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että englannin kompetenssi oli selkeästi vahvin kielihäpeän voimakkuuden ennustaja. Englannin välttely ja suomeksi opiskelu lisäsivät kielihäpeän voimakkuutta pienissä määrin. Sukupuolen vaikutus oli vähäinen, mutta tilastollisesti merkitsevä. Naisten osalta korrelaatio kielihäpeän kanssa oli voimakkaampaa kuin muilla sukupuolilla. Kvalitatiivisten tulosten osalta oltiin kiinnostuneita kielihäpeää aiheuttavista affektiivisista, konatiivista ja kognitiivisista tekijöistä. Näistä tekijöistä korostuivat ääntämys ja aksentti, englannin kielen tietoinen välttely, voimakas itsekritiikki ja aikaisemmat huonot kokemukset englannin kielen parissa. Johtopäätöksenä todettiin kielihäpeän olevan ilmiö, jota kyselyyn vastanneista enemmistö oli kokenut. Johtopäätösten perusteella kielihäpeä ei ole vain merkki kognitiivisen kielitaidon puutteista, vaan se heijastaa myös yliopisto-opiskelijan sosiaalista ja emotionaalista suhdetta kieleen ja sen käyttöön. Englannin tietoisen välttelyn havaittiin heikentävän kielellisen itseluottamuksen ja osaamisen kehittymistä. Kielihäpeää ylläpitävinä tekijöinä havaittiin sisäistetyt negatiiviset uskomukset omasta kielitaidosta. Halu opiskella suomeksi tulkittiin keinoksi välttää epäonnistumisen kokemuksia suhteessa englanninkieliseen opiskeluun. Lisäksi kielihäpeän syntyä selittivät osaltaan pedagogisen tuen puute sekä kielenoppimisympäristössä vallitsevat käsitykset ja asenteet virheitä kohtaan.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yli 70 prosenttia yliopisto-opiskelijoista koki jonkin asteista kielihäpeää. Lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että englannin kompetenssi oli selkeästi vahvin kielihäpeän voimakkuuden ennustaja. Englannin välttely ja suomeksi opiskelu lisäsivät kielihäpeän voimakkuutta pienissä määrin. Sukupuolen vaikutus oli vähäinen, mutta tilastollisesti merkitsevä. Naisten osalta korrelaatio kielihäpeän kanssa oli voimakkaampaa kuin muilla sukupuolilla. Kvalitatiivisten tulosten osalta oltiin kiinnostuneita kielihäpeää aiheuttavista affektiivisista, konatiivista ja kognitiivisista tekijöistä. Näistä tekijöistä korostuivat ääntämys ja aksentti, englannin kielen tietoinen välttely, voimakas itsekritiikki ja aikaisemmat huonot kokemukset englannin kielen parissa. Johtopäätöksenä todettiin kielihäpeän olevan ilmiö, jota kyselyyn vastanneista enemmistö oli kokenut. Johtopäätösten perusteella kielihäpeä ei ole vain merkki kognitiivisen kielitaidon puutteista, vaan se heijastaa myös yliopisto-opiskelijan sosiaalista ja emotionaalista suhdetta kieleen ja sen käyttöön. Englannin tietoisen välttelyn havaittiin heikentävän kielellisen itseluottamuksen ja osaamisen kehittymistä. Kielihäpeää ylläpitävinä tekijöinä havaittiin sisäistetyt negatiiviset uskomukset omasta kielitaidosta. Halu opiskella suomeksi tulkittiin keinoksi välttää epäonnistumisen kokemuksia suhteessa englanninkieliseen opiskeluun. Lisäksi kielihäpeän syntyä selittivät osaltaan pedagogisen tuen puute sekä kielenoppimisympäristössä vallitsevat käsitykset ja asenteet virheitä kohtaan.