Siniviheralueiden kestävyys Tampereen kaupunkiseudulla

Abstract

Yhdistyneet Kansakunnat on määritellyt kestävän kehityksen Agenda2030-ohjelman ja tavoitteet, joiden saavuttamiseen myös valtaosa valtioista on sitoutunut. Ohjelma perustuu kestävyyden eri ulottuvuuksien huomioon ottamiseen. Näitä ulottuvuuksia ovat ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys. Kaupunkien siniviheralueilla on merkittävä potentiaali edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Siniviheralueilla tarkoitetaan sekä kaupunkien kasvillisuuspeitteisiä alueita eli viheralueita että vesistöihin kuuluvia pintavesialueita eli sinisiä alueita. Myös Tampereen kaupunkiseudulla on aloitettu sinivihertyö seudun siniviheralueiden strategisella suunnittelulla.Tämän tutkimuksen tavoitteena on luonnehtia Tampereen kaupunkiseudun siniviheralueiden kestävyyden tilaa kokonaiskestävyyden ja neljän kestävän kehityksen ulottuvuuden näkökulmista, ja tuottaa paikkatietoa kestävyydestä seudun siniviherstrategisen suunnittelun tueksi.

Tutkimuksen metodologinen kokonaisuus rakentui neljästä osa-alueesta: monikriteerianalyysi, osallistaminen, kestävyysprofiilit ja maastohavainnot. Paikkatietopohjaisen monikriteerianalyysin avulla tuotin aineistot siniviheralueiden kestävyyden tilasta kokonaiskestävyyden ja neljän kestävyysulottuvuuden osalta. Monikriteerianalyysin alussa valitsin indikaattorit, joiden avulla kestävyyttä arvioin. Indikaattorien valinta perustui seudun asiantuntijoiden arvioon soveltuvista indikaattoreista, minkä selvitin osallistamalla heitä tutkimukseen kyselyn avulla. Monikriteerianalyysin jälkeen arvioin siniviheralueiden kestävyyttä eri kestävyysulottuvuuksien osalta muodostaen kestävyysprofiileja. Lopuksi suoritin eri kestävyystason siniviheralueille maastokäyntejä ja arvioin, millaisia eri kestävyystason siniviheralueet ovat.

Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna siniviheralueiden ekologinen kestävyys on ulottuvuuksista kestävimmällä tasolla yltäen kohtalaiselle tasolle. Muiden kestävyysulottuvuuksien osalta siniviheralueiden kestävyystaso on keskiarvollisesti alhainen. Eri ulottuvuuksien kestävyystasoissa on kuitenkin alueellisia eroja, myös suhteessa toisiinsa. Kokonaiskestävyyden osalta kestävimmät alueet sijoittuvat Tampereen kaupunkiseudun halki kulkevalle harjujaksolle sekä järvien ranta-alueille. Alhaisen kestävyyden siniviheralueita sijoittuu tutkimusalueen reunamille sekä alueille, joissa siniviheralueita on vähemmän, eivätkä ne muodosta yhtenäistä aluetta. Kohtalaisen kestävyyden siniviheralueita sijoittuu tutkimusalueen reunakohdille, joissa on laajempia yhtenäisiä siniviheralueita. Tuloksissa korostuu tutkimusalueen ominaispiirteet eli harjujaksot sekä vesistöjen läheisyys. Nämä alueet saavat korkeita kestävyysarvoja ollen erityislaatuisia siniviheralueita niin luonnonympäristöltään kuin kulttuuriltaankin.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lähtötietoina seudun siniviherstrategian laadinnassa. Lisäksi tuloksissa korostuu useiden kestävyysulottuvuuksien tarkastelu sekä alueellinen näkökulma. Siten jatkotoimenpiteitä voidaan kohdistaa tietyille alueille ottaen huomioon eri kestävyyden näkökulmat. Tutkimuksella tuotettiin myös ymmärrystä siitä, millaiset siniviherympäristöt saavat eri kestävyystason arvoja. Tutkimuksen tuloksia voidaankin käyttää seututason suunnittelun tukena. Tulokset antavat hyvän yleiskäsityksen Tampereen kaupunkiseudun siniviheralueiden kestävyydestä ja sen kehittämistarpeista alueittain. Lisäksi tulokset keskittyvät nimenomaan seudun siniviheralueisiin, jolloin siniset ja vihreät alueet ovat tulosten keskiössä, eivätkä jää muiden maankäyttömuotojen varjoon.

The United Nations has defined the 2030 Agenda for Sustainable Development and the goals that most countries have also committed to achieving. The program is based on taking into account the different dimensions of sustainability. These dimensions include ecological, social, economic and cultural sustainability. The blue-green areas of cities have significant potential to contribute to the achievement of the UN Sustainable Development Goals. Urban blue-green areas refer to both urban vegetation-covered areas, i.e. green areas, and surface water areas, i.e. blue areas. Blue-green work has also begun in the Tampere City Region through strategic planning of the region's blue-green areas. The aim of the study is to characterize the state of sustainability in the blue-green areas of the Tampere City Region’s urban area from the perspectives of overall sustainability and four dimensions of sustainable development, and to produce spatial data on sustainability to support the region's blue-green strategic planning.

The methodological framework of the study consisted of four areas: multi-criteria analysis, involvement of experts, sustainability profiles and field observations. Using spatial data-based multi-criteria analysis, I produced data on the state of sustainability of blue-green areas in terms of overall sustainability and four sustainability dimensions. At the beginning of the multi-criteria analysis, I chose indicators to assess sustainability. The selection of the indicators was based on an assessment of the relevant indicators by experts in the region, which I found out by involving them in the survey. After multi-criteria analysis, I evaluated the sustainability of the blue-green areas for different sustainability dimensions, forming sustainability profiles. I completed field visits to blue-green areas of different sustainability levels and assessed what the blue-green areas of different sustainability levels are like.

Overall, the ecological sustainability of blue-green areas is at the best level of sustainability dimensions, reaching a moderate level. For other sustainability dimensions, the sustainability level of blue-green areas is lower. However, there are regional differences in the sustainability levels of different dimensions, also in relation to each other. In terms of overall sustainability, the most sustainable areas are in the ridge section that runs through the Tampere City Region and in the shore areas of the lakes. The low-sustainability blue-green areas are located in the margins of the research area as well as in areas with fewer blue-green areas and do not form a single area. The blue-green areas of moderate sustainability are located in the periphery of the research area, where there are more extensive uniform blue-green areas. The results highlight the characteristics of the research area, i.e. ridge sections and the proximity of water bodies. These areas receive high sustainability values, which is because they are special areas in terms of both nature and culture.

The results of the study can be used as a starting point in the development of the region's blue-green strategy. In addition, the results highlight the consideration of several sustainability dimensions as well as a regional perspective. The research also produced an understanding of what types of blue-green environments receive different sustainability values. Indeed, the results of the study can be used to support regional-level planning. The results give a good general understanding of the sustainability of the blue-green areas in the Tampere City Region’s urban area and its development needs by region. In addition, the results focus specifically on the blue-green areas of the region, where blue and green areas are at the centre of the results and are not overshadowed by other forms of land use.