Taivuttelu testamentin moitekanteen perusteena

Abstract

Tämä työ käsittelee taivuttelua testamentin moitekanteen perusteena. Työn tavoitteena on selvittää millä edellytyksillä testamentin tekijän taivuttelu voi luoda pätevän testamentin moiteperusteen suomalaisessa oikeudessa ja miten taivuttelupätemättömyyttä on kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä arvioitu. Samalla työssä hahmotellaan taivuttelun asemaa suhteutettuna muihin perintökaaren moiteperusteisiin sekä rajataan eroa testamentin tekijään sallitun vaikuttamisen ja moiteperusteen luovan asiattoman vaikuttamisen välillä. Testamentin moitekanteiden määrä on kasvussa ja myös taivuttelun arviointi tulee mahdollisesti olemaan entistä enemmän esillä lainkäytössä. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä aiheesta on saatavilla niukasti ja taivuttelun arviointi on osoittautunut haastavaksi. Työssä tutkitaan, miten korkein oikeus on ratkaisuissaan soveltanut taivutteluun liittyvää perintökaaren sääntelyä ja minkälaisia oikeusohjeita ratkaisuista on johdettavissa taivuttelun arvioinnin tueksi. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä voidaan todeta, että taivuttelupätemättömyyden arviointi perustuu laaja-alaiseen kokonaisharkintaan. Korkeimman oikeuden ratkaisujen vähäisen määrän takia oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan saada tarkkarajaista tietoa siitä minkälaisissa tapauksissa taivuttelukynnys voisi mahdollisesti olla matalampi kuin nykyisissä prejudikaateissa. Voidaan todeta, että taivuttelukynnyksen tarkentaminen lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä on tarpeen.