Huolellisuusvelvoitedirektiivin sopimusoikeudellinen ulottuvuus
Pitkänen, Sari (2025-11-24)
Huolellisuusvelvoitedirektiivin sopimusoikeudellinen ulottuvuus
(24.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251126111570
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251126111570
Tiivistelmä
ON-työssä tarkastellaan Euroopan unionin huolellisuusvelvoitedirektiivin (Corporate Sustainability Due Diligence Directive) vaikutusta sopimusoikeudelliseen ajatteluun ja erityisesti sitä, miten sopimukset toimivat välineinä huolellisuusvelvoitteen jalkauttamisessa yrityksen toimintaketjuun. Tarkastelun kohteena on sopimuksen funktio osana direktiivin mukaista riskiperusteista prosessia, jonka tarkoitus on tunnistaa, ehkäistä ja lieventää yritystoiminnan haitallista vaikutusta.
Tarkastelussa selvitetään, miten sopimuksia käytetään huolellisuusvelvoitteen toteuttamisessa ja missä määrin huolellisuusvelvoitedirektiivi muuttaa perinteistä sopimuksen roolia riskinjaon välineenä. Lisäksi tarkastellaan vastuun rakentumista ja sopimuksen merkitystä vahingonkärsijän asemalle.
Lähestymistapana käytetään lainopillista tutkimusotetta. Tarkastelun kohteena ovat huolellisuusvelvoitedirektiivin artiklat, yritysvastuun normisto ja sopimusoikeudelliset yleiset periaatteet. Teoreettinen viitekehys rakentuu sopimusvapauden, privity of contract -periaatteen sekä riskiperusteisen huolellisuusvelvoiteprosessin varaan.
Keskeisenä tuloksena esitetään sopimusten roolin laajentuvan kaupallisesta riskinjakovälineestä huolellisuusvelvoitteen edellyttämän prosessin toteutusvälineeksi. Tällöin vastuu ei perustu sopimusrikkomukseen, vaan direktiivin mukaiseen normiperusteiseen velvoitteeseen. Sopimus on todisteellinen väline huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta, eikä se rajoita huolellisuusvelvoitedirektiivin tarkoittamaa vastuuta. Vahingonkärsijän näkökulmasta sopimuksen suojaava vastuu on välillinen, koska direktiivin perustama siviilioikeudellinen vastuumekanismi perustuu prosessin laiminlyöntiin, ei sopimuksen sisältöön.
Johtopäätöksenä todetaan, että huolellisuusvelvoitedirektiivi muuttaa sopimusten perinteistä merkitystä kohti jatkuvaa, yhteistyöhön perustuvaa välinettä laajentaen samalla johtoyrityksen vastuun koskemaan koko toimintaketjua. Näin ollen sopimusten sisällyttäminen yritysvastuun järjestelmään haastaa perinteistä sopimusoikeudellista logiikkaa ja rakennetta.
Tarkastelussa selvitetään, miten sopimuksia käytetään huolellisuusvelvoitteen toteuttamisessa ja missä määrin huolellisuusvelvoitedirektiivi muuttaa perinteistä sopimuksen roolia riskinjaon välineenä. Lisäksi tarkastellaan vastuun rakentumista ja sopimuksen merkitystä vahingonkärsijän asemalle.
Lähestymistapana käytetään lainopillista tutkimusotetta. Tarkastelun kohteena ovat huolellisuusvelvoitedirektiivin artiklat, yritysvastuun normisto ja sopimusoikeudelliset yleiset periaatteet. Teoreettinen viitekehys rakentuu sopimusvapauden, privity of contract -periaatteen sekä riskiperusteisen huolellisuusvelvoiteprosessin varaan.
Keskeisenä tuloksena esitetään sopimusten roolin laajentuvan kaupallisesta riskinjakovälineestä huolellisuusvelvoitteen edellyttämän prosessin toteutusvälineeksi. Tällöin vastuu ei perustu sopimusrikkomukseen, vaan direktiivin mukaiseen normiperusteiseen velvoitteeseen. Sopimus on todisteellinen väline huolellisuusvelvoitteen noudattamisesta, eikä se rajoita huolellisuusvelvoitedirektiivin tarkoittamaa vastuuta. Vahingonkärsijän näkökulmasta sopimuksen suojaava vastuu on välillinen, koska direktiivin perustama siviilioikeudellinen vastuumekanismi perustuu prosessin laiminlyöntiin, ei sopimuksen sisältöön.
Johtopäätöksenä todetaan, että huolellisuusvelvoitedirektiivi muuttaa sopimusten perinteistä merkitystä kohti jatkuvaa, yhteistyöhön perustuvaa välinettä laajentaen samalla johtoyrityksen vastuun koskemaan koko toimintaketjua. Näin ollen sopimusten sisällyttäminen yritysvastuun järjestelmään haastaa perinteistä sopimusoikeudellista logiikkaa ja rakennetta.