Jos metsään haluat mennä nyt : Metsänvartijan profession kehittyminen 1850-luvulta 1910-luvulle

Abstract

Tarkastelen tässä työssä, miten metsänvartijoiden työ ammatillistui eli miten siitä kehittyi professio. Selvitän, miten kiinnostavana ammattiin kouluttautuminen nähtiin ja millaiset henkilöt siihen pyrkivät. Lisäksi selvitän, miten ammatissa toimivat kokivat muuttuvan työkentän ja miten he vaikuttivat siihen. Tutkimukseni rajautuu 1850–1910-luvuille. Tutkin aineistoja mikrohistoriallisen menetelmän keinoin, ja pyrin löytämään henkilöiden omakohtaisia kokemuksia heidän kirjoittamistaan materiaaleista, heidän muisteluistaan sekä toisten heitä koskevista aineistoista. Alkuperäisaineistonani käytän Lammin Evon metsänvartijakoulun hakemuskirjeitä, Metsähallituksen Simon ja Karvian metsänhoitoalueiden sekä Turun-Hämeen läänien tarkastuspiirin vuosi- ja työselostuksia, tarkastuspiirien raportteja, metsänhoitajien kirjeitä ja suunnitelmia. Käytän myös sanomalehtiä, aikalaiskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Ammatillistumisen kokemus on nähtävissä koulutukseen pyrkineiden kasvaneissa määrissä ja valmistuneiden toiveissa saada yksityiskohtaisempaa opetusta esimerkiksi pinta-alojen mittaamisessa. Metsänvartijakoulutus kiinnosti jatkuvasti suurempaa määrää miehiä, ja sisäänpääsymahdollisuuksia pyrittiin parantamaan muualta hankitun koulutuksen avulla. Koulutuksesta valmistuneet antoivat myöhemmin muistelmissaan parannusehdotuksia sen sisältöön. Havaitsin, että tarkastelemallani ajanjaksolla koulutettujen metsänvartijoiden toimenkuvassa tapahtui muutos. Ammatillisen erikoiskoulutuksen saaneet henkilöt sijoittuivat työnjohtajien ja neuvojien tehtäviin, kun vartiopiirien virkamiehiksi päätyivät edelleen ennemmin ammattiin kouluttamattomat henkilöt. Ohjesääntöjen muutokset vaikuttivat molempien taloudellisen tilanteen parantumiseen työuran aikana ja sen jälkeen. Metsänvartijat myös halusivat toimia aktiivisena osapuolena muutoksessa perustaessaan ammatillisen yhdistyksen etujensa ajamista varten. Tutkimukseni perusteella esitän, että erityisesti koulutettujen metsänvartijoiden ammatista muotoutui tarkastelujaksollani professio. Kouluttamattomien metsänvartijoiden kehityspolku oli pidempi, sillä heidän työtehtävänsä säilyivät pidemmän ajan samankaltaisina.