"Äiti, äiti, tuolla lentää hiirienkeli!” – 5–7-vuotiaiden lasten kertomien satujen teemat, toimijat ja rakenne
Vuorisalo, Marika (2025-11-12)
"Äiti, äiti, tuolla lentää hiirienkeli!” – 5–7-vuotiaiden lasten kertomien satujen teemat, toimijat ja rakenne
(12.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251204114686
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251204114686
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia millaisia tarinoita 5–7-vuotiaat lapset kertovat. Lisäksi tutkittiin sitä, ketkä ovat sadun toimijoita, millaisia hahmoja saduissa esiintyy ja mikä on satujen miljöö. Myös satujen rakennetta tutkittiin. Aineiston on kerännyt Liisa Karlsson saduttamalla ja se on saatu Tietoarkiston sivuilta. Aineiston nimi on Lasten satuja Suomesta ja ulkomailta 2000–2013 (FSD3311). Aineistoa rajattiin sopimaan tutkimuskysymyksiin, ja aineiston lopullinen koko oli 133 satua.
Sadutuksessa lasta kehotetaan kertomaan oma tarina tai satu. Sadutuksessa saduttaja pyytää sadutettavaa kertomaan hänelle vapaamuotoisen tarinan ilman mitään kriteerejä. Saduttaja kirjaa sadun muistiin. Kun satu on päättynyt, kirjaaja lukee sadun kertojalle ja kertoja saa muokata sitä halutessaan. Lapsi tarvitsee kieltä ja kerrontataitoja kertoakseen satuja. Kieli on ajattelun, ymmärtämisen ja vuorovaikutuksen väline, ja lapset oppivat kielitaidon ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 5–6-vuotiaiden lasten kielenkäyttö ei enää juurikaan eroa aikuisten lause- ja kielioppirakenteista. Seisemänvuotiaan lapsen kieli on jo sujuvaa. Lasten kerrontataidot kehittyvät ajan myötä ja siihen vaikuttavat merkittävästi lapsen saamat kokemukset kielen käytöstä lähiympäristöstä. Viisi-kuusivuotiaan lapsen kerrontataidot ovat edelleen kehittymässä, ja lapsen kertomuksen sisällöt alkavat tarkentua. Kerrontataitojen kehitys jatkuu edelleen kouluiässä. Kuusivuotiaat alkavat kertomaan juonellisia kertomuksia ja alkavat sisällyttää tarinoihinsa ajatuksia, aikomuksia ja tunteita tapahtumista.
Aineiston käsittelemisessä ja analysoinnissa käytettiin teemoittelua ja laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teemoittelun tarkoitus oli helpottaa suuren tekstimassan käsittelyä. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä kuvattiin aineiston sisältöä tarkemmin sanallisesti. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin lisäksi Labovilaista rakennemallia, jonka avulla tarkasteltiin tekstiaineiston tarinallisesta osasta johdantoa tai aloitusta, orientaatiota, toimintaa, arviointia, lopputulosta ja lopetusta. Tässä tutkimuksessa siis tarkasteltiin pääasiassa aloitusta, keskikohtaa eli juonta sekä tarinan kuljetusta ja lopetusta.
Eniten 5–7-vuotiaat lapset kertoivat eläin- ja luontoaiheisia satuja (49 kpl) ja fantasia- ja taikuusaiheisia satuja (22). Saduissa seikkaili paljon erilaisia hahmoja samankin teeman sisällä. Eniten saduissa esiintyi erilaisia eläinhahmoja, perheenjäseniä, mielikuvitushahmoja ja erikseen nimeämättömiä hahmoja, kuten tyttöjä. Lasten kertomat sadut olivat mielikuvituksellisia ja ainutlaatuisia
Lasten kertomat sadut muistuttivat yleensä Labovilaista rakennemallia. Saduissa oli erillinen aloitus, keskikohta ja erillinen lopetus. Aloitukset muistuttivat paljon perinteistä ”olipa kerran” -aloitusta, mutta lopetuksissa oli enemmän variaatiota. Tarinan juonta kuljetettiin sekä paljon sidosteista sitten-sanaa käyttämällä että muuten viemällä juonta eteenpäin erillisillä lauseilla.
Sadutuksessa lasta kehotetaan kertomaan oma tarina tai satu. Sadutuksessa saduttaja pyytää sadutettavaa kertomaan hänelle vapaamuotoisen tarinan ilman mitään kriteerejä. Saduttaja kirjaa sadun muistiin. Kun satu on päättynyt, kirjaaja lukee sadun kertojalle ja kertoja saa muokata sitä halutessaan. Lapsi tarvitsee kieltä ja kerrontataitoja kertoakseen satuja. Kieli on ajattelun, ymmärtämisen ja vuorovaikutuksen väline, ja lapset oppivat kielitaidon ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 5–6-vuotiaiden lasten kielenkäyttö ei enää juurikaan eroa aikuisten lause- ja kielioppirakenteista. Seisemänvuotiaan lapsen kieli on jo sujuvaa. Lasten kerrontataidot kehittyvät ajan myötä ja siihen vaikuttavat merkittävästi lapsen saamat kokemukset kielen käytöstä lähiympäristöstä. Viisi-kuusivuotiaan lapsen kerrontataidot ovat edelleen kehittymässä, ja lapsen kertomuksen sisällöt alkavat tarkentua. Kerrontataitojen kehitys jatkuu edelleen kouluiässä. Kuusivuotiaat alkavat kertomaan juonellisia kertomuksia ja alkavat sisällyttää tarinoihinsa ajatuksia, aikomuksia ja tunteita tapahtumista.
Aineiston käsittelemisessä ja analysoinnissa käytettiin teemoittelua ja laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teemoittelun tarkoitus oli helpottaa suuren tekstimassan käsittelyä. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä kuvattiin aineiston sisältöä tarkemmin sanallisesti. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin lisäksi Labovilaista rakennemallia, jonka avulla tarkasteltiin tekstiaineiston tarinallisesta osasta johdantoa tai aloitusta, orientaatiota, toimintaa, arviointia, lopputulosta ja lopetusta. Tässä tutkimuksessa siis tarkasteltiin pääasiassa aloitusta, keskikohtaa eli juonta sekä tarinan kuljetusta ja lopetusta.
Eniten 5–7-vuotiaat lapset kertoivat eläin- ja luontoaiheisia satuja (49 kpl) ja fantasia- ja taikuusaiheisia satuja (22). Saduissa seikkaili paljon erilaisia hahmoja samankin teeman sisällä. Eniten saduissa esiintyi erilaisia eläinhahmoja, perheenjäseniä, mielikuvitushahmoja ja erikseen nimeämättömiä hahmoja, kuten tyttöjä. Lasten kertomat sadut olivat mielikuvituksellisia ja ainutlaatuisia
Lasten kertomat sadut muistuttivat yleensä Labovilaista rakennemallia. Saduissa oli erillinen aloitus, keskikohta ja erillinen lopetus. Aloitukset muistuttivat paljon perinteistä ”olipa kerran” -aloitusta, mutta lopetuksissa oli enemmän variaatiota. Tarinan juonta kuljetettiin sekä paljon sidosteista sitten-sanaa käyttämällä että muuten viemällä juonta eteenpäin erillisillä lauseilla.