Terrorismin rahoittamista vai tahatonta tukea : Törkeän huolimattomuuden kriminalisoinnin tarpeen arviointi terrorismin rahoittamisessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, tulisiko Suomessa kriminalisoida terrorismin rahoittaminen törkeästä huolimattomuudesta. Tarkastelun taustalla on tieto siitä, ettei Suomessa ole vuoteen 2025 mennessä annettu yhtäkään tuomiota terrorismin rahoittamisesta, vaikka Suomessa radikaali-islamistisen ja jihadistisen toiminnan on havaittu keskittyvän juuri terrorismin rahoitukseen. Myös erityispiirteinen ja monimutkainen lainsäädäntö kannustaa sen lähempään tarkasteluun ja systematisointiin sekä arviointiin siitä, ilmeneekö terrorismin rahoittamisen sääntelyssä joitain ongelmia tai puutteita. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista de lege ferenda -lähestymistapaa ja kriittistä lainoppia. Tutkielmassa tarkastellaan nykyisessä lainsäädännössä käytettyjä sääntelyteknisiä valintoja, joiden myötä terrorismin rahoittamisen näyttökynnys asettuu korkealle. Teoreettisen viitekehyksen luovat kriminalisointiperiaatteista oikeushyvien suojelun periaate, ultima ratio- ja hyöty-haitta-punninnan periaatteet sekä laillisuusperiaate. Näiden periaatteiden valossa arvioidaan kriminalisoinnin laajentamisen tarpeellisuutta kriittisesti. Aineisto koostuu pääasiassa kansallisista lainvalmisteluaineistoista, kansainvälisistä sekä EU-oikeudellisista aineistoista ja oikeuskirjallisuudesta. Asiantuntijahaastattelut ja oikeustapauskatsaus tuovat tutkielmaan käytännön lainsoveltamisen ja -tulkinnan näkökulmia, jotka osaltaan auttavat arvioimaan yhtäältä kriminalisoinnilla saavutettavia etuja, toisaalta sen mahdollisia riskejä. Tutkielmassa tehty lainopillinen ja oikeussystemaattinen analyysi osoittaa, että nykyinen sääntely edellyttää terrorismin rahoittamisessa tarkoitustahallisuutta tai varmuustahallisuutta. Tämän myötä tulisi laillisuusperiaatetta täsmällisesti noudatettaessa jättää rankaisematta ne tilanteet, joissa tarkoitustahallisuus ei täyty tai joissa ei ole täysin varmaa tietoa siitä, että rahoitetaan terrorismia. Tutkielma osoittaa, että edellytettäessä varmaa tietoa terrorismin rahoittamisesta, sille varsin tyypilliset tilanteet, kuten tarkoituksellinen tietämättömyys tai selonottovelvollisuuden laiminlyönti, tulisi niin ikään jättää rankaisematta. Tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että tahallisuus rikoslain lähtökohtaisena vastuuelementtinä puoltaa varovaisuutta kriminalisoinnin laajentamisessa. Kriminalisointiin tulisi ryhtyä vasta sen jälkeen, kun muut rikoslain säätämistä lievemmät keinot huolimattomaan ja piittaamattomaan menettelyyn puuttumiseksi on asianmukaisesti arvioitu ja hyödynnetty. Mikäli keinot osoittautuvat riittämättömiksi, voidaan perustellusti harkita laajempaa kriminalisointia. Tutkielmassa nostetaan myös esille se, että terrorismin rahoittamisen nykyinen sääntely on sekä tulkinnan että käytännön soveltamisen kannalta ongelmallinen, eikä se kykene vastaamaan kaikkiin terrorismin rahoitukselle tyypillisiin tilanteisiin. Törkeän huolimattomuuden kriminalisointi tarjoaisi samalla ratkaisun näihin sääntelyn epäkohtiin. Toisena vaihtoehtoisena tapana korjata epäkohdat esitetään nykyisen sääntelyn muuttamista siten, että todennäköisyystahallisuus tulisi sovellettavaksi. Kolmas tapa ratkaista asia olisi palauttaa soveltamisalan piiriin vanhan positiivisen tahtoteorian ja Ruotsin mallin mukainen välinpitämättömyystahallisuus. Tutkielmassa esitetään, että nämä vaihtoehtoiset ratkaisut selkeyttäisivät monimutkaiseksi koettua sääntelyä ja kohdentaisivat rikosoikeudellisen vastuun täsmällisemmin laillisuusperiaatetta kunnioittavalla tavalla.