Superihmisoikeus vai pelkkä kaunis ajatus? – Lapsen etu kunnan kouluverkon muutoksissa
Alatalo, Kustaa (2025-11-10)
Superihmisoikeus vai pelkkä kaunis ajatus? – Lapsen etu kunnan kouluverkon muutoksissa
Alatalo, Kustaa
(10.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251205115052
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251205115052
Tiivistelmä
Tutkielmassa tutkitaan lapsen edun periaatteen ilmenemistä kunnan kouluverkon muutostilanteissa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön perusteella. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää mitä lapsen etua arvioitaessa ja määritettäessä tulee tässä kontekstissa ottaa huomioon. Tutkielman toisena tavoitteena on vastata kysymykseen siitä, miten lapsen oikeus saada etunsa arvioiduksi ja ensisijaisesti huomioon otetuksi käytännössä ilmenee. Tutkielmassa käsiteltävän tutkimuksen merkitystä korostaa lapsen edun periaatteen vieraus kouluverkon muutoksia koskevassa päätöksenteossa, sillä lapsen edun käsite säädettiin perusopetuslakiin vasta vuonna 2022, eikä aihealuetta ole mainitun tutkimuskirjallisuudessa. muutoksen jälkeen käsitelty merkittävästi oikeustieteellisessä Tutkielman lähestymistapa on lainopillinen ja siinä valittu tarkasteltava näkökulma on korostetusti lapsioikeudellinen, joka sitoo tutkielman läheisesti perus- ja ihmisoikeuksiin. Lapsen etua arvioidaan tutkielmassa oikeusperustaisesti erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59–60/1991) mukaisten lapsen oikeuksien ja niitä vastaavien kansallisten vastineiden kautta. Pääasiallisena tutkimusaineistona ovat kouluverkon muuttamista koskevat kunnallisvalitukset, joita on arvioitu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tutkielman tutkimustuloksista ilmenee kansallisen oikeuskäytännön olevan korostetun hallintooikeudellisesti painottunutta. Tutkielman perusteella lapsen etua ei ole käytännössä arvioitu sillä tavalla, kuin lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommenteissaan tutkimuksessa selvitetyllä tavalla tarkoittanut. Kansalliset menettelytakeet eivät tutkielman sisältämän oikeuskäytännön analyysin perusteella vaikuta myöskään takaavan lapsen edun ensisijaisuuden toteutumista komitean tulkintakäytännön mukaisesti. Tutkielman johtopäätöksien perusteella on todettavissa, että kansallinen lainsäädäntö ei takaa sitä, että lapsen etu arvioitaisiin asianmukaisesti kunnallisessa, kouluverkon muuttamista koskevassa päätöksenteossa. Tämän pohjalta tutkielmassa esitetään mahdollisuus lapsivaikutusten arviointia koskevan sääntelyn käyttöönottoon, jotta kansallinen oikeusjärjestys toteuttaisi paremmin lapsen oikeuksien sopimuksen mukaista lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta niin sisällöllisesti kuin menettelyllisestikin.
