Kirjallisuuskatsaus: viivästyneen unijakson patofysiologia ja hoito

Abstract

Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään erästä sirkadiaanista uni-valverytmin häiriötä, viivästynyttä unijaksoa (VUJ). Tälle häiriölle on ominaista nukahtamisen ja heräämisen merkittävä viivästyminen suhteessa yhteiskunnan edellyttämiin aikatauluihin. Yhteiskunnan aikataulujen noudattaminen johtaa vaikeuteen nukahtaa iltaisin ja päiväaikaiseen väsymykseen. Häiriö aiheuttaa merkittävää sosiaalista, työntekoon tai opiskeluun liittyvää haittaa. VUJ:n esiintyvyys on suurinta nuorilla ja nuorilla aikuisilla, noin 3,3-4,3%. Häiriössä komorbiditeetti psykiatristen häiriöiden kanssa on yleistä. Työn tavoitteena oli koota ajantasainen ja kokonaisvaltainen katsaus VUJ:n patofysiologiaan ja hoitomahdollisuuksiin. Samalla tarkasteltiin VUJ:n epidemiologiaa, diagnostiikkaa ja komorbiditeettejä. Aineistona hyödynnettiin kotimaisia ja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita, katsauksia ja kliinisiä suosituksia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella VUJ:n patofysiologia on monitekijäinen. VUJ:lla on selkeä perinnöllinen alttius. Alttius välittyy kellogeenien, kuten CRY1, PER1-3 ja CLOCK, polymorfismien kautta. Perinnöllinen mekanismi erottaa VUJ:n tavanomaisista ja lyhytaikaisista elämäntapoihin liittyvistä rytmin viivästymistä. Tämän vuoksi VUJ-potilailla vaaditun vuorokausirytmin saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaikeaa. Muita patofysiologisia mekanismeja ovat sirkadiaanisen rytmin viivästyminen, melatoniinin erityksen myöhästyminen, poikkeavuudet homeostaattisessa unisäätelyssä sekä valolle altistumisessa. Toisaalta häiriöön liittyy psykologisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Vuorokausirytmillä on merkittävä vaikutus elimistön kokonaisvaltaisessa toiminnassa. Tämän vuoksi VUJ:ssa ja muissa unihäiriöissä oireet ovat laaja-alaisia. VUJ:n hoidon suhteen tehokkaimpia hoitokeinoja ovat aamulla toteutettu kirkasvalohoito ja pieniannoksinen melatoniini. Hoidoilla tavoitellaan rytmin aikaistumista. Unihygienian huomioiminen kuuluu kaikkien unihäiriöiden hoitoon. Tulevaisuuden mahdollisia hoitoja ovat aripipratsoli, sinivalohoito ja kognitiivinen käyttäytymisterapia. Perinnöllisen alttiuden vuoksi, halutun vuorokausirytmin saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaikeaa. Tämän vuoksi hoidon onnistuminen vaatii potilaan pitkäaikaista ja päivittäistä sitoutumista.