Ett brott – flera gärningsmän : Erkännandets rättsverkningar i brottmålsprocessen

Abstract

Avhandlingen, vars rubrik är Ett brott – flera gärningsmän. Erkännandets rättsverkningar i straffprocessen, behandlar erkännandets betydelse och rättsverkningar i straffprocessen. Avhandlingen lägger vikt särskilt vid fall där flera gärningsmän är inblandade i samma brott. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur ett erkännande påverkar straffprocessens gång, bevisvärderingen och de processuella rättigheterna. Vidare är tanken att undersöka hur ansvaret mellan flera gärningsmän fördelas när endast en gärningsman eller flera av gärningsmännen erkänner brottet. I avhandlingen används rättsdogmatisk forskningsmetod. Den rättsdogmatiska metoden innebär att gällande rätt analyseras utifrån lagstiftning, förarbeten, rättspraxis och doktrin. Som källmaterial används i första hand finsk lagstiftning, förarbeten, rättspraxis och rättsvetenskaplig litteratur, även regeringspropositioner och avgöranden från Högsta domstolen har analyserats för att visa hur erkännandets rättsverkningar har utvecklats i praktiken. Den rättsliga utgångspunkten baseras på straffprocessens grundläggande principer, såsom oskuldpresumtionen, och skyddet mot självinkriminering, och dessa principer i förhållande till förenklade straffprocessförfaranden. Avhandlingens resultat framhäver att erkännandet har en avgörande betydelse för straffprocessens effektivitet och utgång. Ett erkännande kan leda till förenklade förfaranden, såsom åtaluppgörelse, erkännande rättegång eller skriftligt förfarande. Dessa förenklade förfaranden bidrar till processekonomiska fördelar. Ett erkännande lyfter fram frågorna om rättssäkerhet och den brottsmisstänktes skydd mot självinkriminering. När flera gärningsmän erkänner eller återtar sina erkännanden uppkommer särskilda bevisrättsliga och processuella utmaningar som kräver noggrann prövning av varje individs ansvar. Resultatet bekräftar vikten av att domstolen alltid bedömer erkännandets frivillighet och riktighet. Vidare konstateras att ett erkännande inte kan ges rättsverkan utan stöd i övrig bevisning. Avhandlingen tydliggör att erkännandets rättsverkningar varierar beroende på brottets art och förfarandet.

Tutkileman otsikko on Yksi rikos – useita tekijöitä. Tunnustuksen oikeusvaikutukset rikosprosessissa. Tutkielmassa tarkastellaan tunnustuksen merkitystä ja oikeusvaikutuksia rikosprosessissa. Erityistä huomiota kiinnitetään tilanteisiin, joissa useampi tekijä on osallisena samaan rikokseen. Tutkielmän takroituksena on selvittää, miten tunnustus vaikuttaa prosessin kulkuun, todistusharkintaan ja prosessuaalisiin oikeuksiin. Lisäksi tarkastellaan, miten rikosvastuu jakautuu usean tekijän välillä solloin, kun vain yksi tai osa tekijöistä tunnustaa rikoksen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmaattista metodia. Oikeusdogmaattinen menetelmä tarkoittaa voimassa olevan oikeuden analysointia lainsäädännön, esitöiden, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden pohjalta. Lähdeaineistona on ensisijaisesto käytetty suomalaista lainsäädäntöä, esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oikeustieteellistä kirjallisuutta. Lisäksi on analysoitu hallituksen esityksiä ja korkeimman oikeuden ratkaisuja sen selvittämiseksi, miten tunnustuksen oikeusvaikutukset ovat kehittyneet käytännössä. Tutkielman oikeudellinen lähtökohta perustuu rikosprosessin perusperiaatteisiin, kuten syyttömyysolettamaan ja itsekriminointisuojaan, sekä näiden periaatteiden suhteeseen yksinkertaistettuihin rikosprosessuaalisiin menettelyihin. Tutkielman tulokset tuovat esiin, että tunnustuksella on keskeinen merkitys rikosprosessin tehokkuuden ja lopputuloksen kannalta. Tunnustus voi johtaa yksinkertaistettuihin menettelyihin, kuten syyteneuvotteluun, tunnustamisoikeudenkäyntiin tai kirjalliseen menettelyyn. Nämä menettelyt edistävät prosessiekonomisia etuja. Samalla tunnustus aktualisoi kysymyksiä oikeusturvasta ja rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojasta. Kun useampi tekijä tunnustaa tai peruu tunnustuksensa, syntyy erityisiä todistusoikeudellisia ja prosessuaalisia haasteita, jotka edellyttävät kunkin yksilön vastuun huolellista arviointia. Tulokset vahvistavat, että tuomioistuimen on aina arvioitava tunnustuksen vapaaehtoisuus ja oikeellisuus. Lisäksi todetaan, että tunnustukselle ei voida antaa oikeusvaikutusta ilman tukea muusta todistelusta. Tutkielma osoittaa, että tunnustuksen oikeusvaikutukset vaihtelevat rikoksen laadun ja menettelyn mukaan.