"Suden surmatöitä vieläkin" : Susiaiheinen diskurssi Sanomia Turusta -lehdessä Varsinais-Suomen susivuosina 1880—1882
Nikkilä, Nikolai (2025-11-01)
"Suden surmatöitä vieläkin" : Susiaiheinen diskurssi Sanomia Turusta -lehdessä Varsinais-Suomen susivuosina 1880—1882
Nikkilä, Nikolai
(01.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115696
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115696
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen Sanomia Turusta -lehdessä vuosina 1880—1882 julkaistuja susia käsitteleviä uutistekstejä ja mielipidekirjoituksia. Varsinais-Suomessa yhteensä 22 suden surmaamaksi päätyneen lapsen kohtaloista muodostui ensin paikallinen tragedia ja myöhemmin kansallinen skandaali, jonka vaiheita lehdistö seurasi herkeämättä.
Tutkin millaisia tunteita susisurmat aikalaisissa herättivät, miten niistä uutisoitiin ja millainen vaikutus lehdistöllä oli susivuosien tapahtumiin ja ilmapiiriin sekä moderniin susidiskurssiin. Diskurdssianalyysin kautta tuon esille lehtikirjoituksessa toistuvia teemoja. Tutkimuksessa on käytetty Kansallisarkiston digitoitua sanomalehtikokoelmaa, jonka tekstihakutyökalun avulla löytyi yhteensä 292 tutkimusaiheeni kannalta olennaista tekstiotetta.
Lähdeaineistosta käy ilmi, että susista kirjoitettiin lehden sivuilla ankaran negatiiviseen sävyyn, mikä väistämättä lietsoi pelkoa ja susivihaa sen lukijoissa. Kirjoitusten sävy vakavoitui entisestään syksyllä 1880, jolloin susisurmien ja -hyökkäysten yleistyminen synkensi aikalaisten mielenmaisemia. Konkreettiset toimenpiteet surmien estämiseksi, kuten sudenajot tai tapporahan nostaminen, eivät tuottaneet toivottua tulosta. Täten estoton kritiikki niin esivaltaa kuin kansalaisia kohtaan sai jalansijaa lehtien sivuilla.
Susimyönteisiä mielipiteitä oli jo 1880-luvulla, mutta niitä ei esitetty julkisesti juuri lainkaan. Suurin osa suomalaisista ei lopulta välittänyt susitilanteesta ja jatkoi elämäänsä tavalliseen malliin surmista huolimatta. Fennomanialla ja koetulla kansallisella häpeällä oli merkittävä rooli susisurmien medianäkyvyydessä. Venäläisten metsästäjien palkkaaminen oli kansallisidentiteettiään rakentavalle Suomelle kova kolaus, joka lisäsi kriittisen sanomalehtikirjoittelun määrää.
Tutkin millaisia tunteita susisurmat aikalaisissa herättivät, miten niistä uutisoitiin ja millainen vaikutus lehdistöllä oli susivuosien tapahtumiin ja ilmapiiriin sekä moderniin susidiskurssiin. Diskurdssianalyysin kautta tuon esille lehtikirjoituksessa toistuvia teemoja. Tutkimuksessa on käytetty Kansallisarkiston digitoitua sanomalehtikokoelmaa, jonka tekstihakutyökalun avulla löytyi yhteensä 292 tutkimusaiheeni kannalta olennaista tekstiotetta.
Lähdeaineistosta käy ilmi, että susista kirjoitettiin lehden sivuilla ankaran negatiiviseen sävyyn, mikä väistämättä lietsoi pelkoa ja susivihaa sen lukijoissa. Kirjoitusten sävy vakavoitui entisestään syksyllä 1880, jolloin susisurmien ja -hyökkäysten yleistyminen synkensi aikalaisten mielenmaisemia. Konkreettiset toimenpiteet surmien estämiseksi, kuten sudenajot tai tapporahan nostaminen, eivät tuottaneet toivottua tulosta. Täten estoton kritiikki niin esivaltaa kuin kansalaisia kohtaan sai jalansijaa lehtien sivuilla.
Susimyönteisiä mielipiteitä oli jo 1880-luvulla, mutta niitä ei esitetty julkisesti juuri lainkaan. Suurin osa suomalaisista ei lopulta välittänyt susitilanteesta ja jatkoi elämäänsä tavalliseen malliin surmista huolimatta. Fennomanialla ja koetulla kansallisella häpeällä oli merkittävä rooli susisurmien medianäkyvyydessä. Venäläisten metsästäjien palkkaaminen oli kansallisidentiteettiään rakentavalle Suomelle kova kolaus, joka lisäsi kriittisen sanomalehtikirjoittelun määrää.
