Myöhäisrautakautinen pitäjä ennen kirkkopitäjiä : Lounais-Suomen muinaisjäännösten ja kylien paikkatietoanalyysi
Laitinen, Antti (2025-11-02)
Myöhäisrautakautinen pitäjä ennen kirkkopitäjiä : Lounais-Suomen muinaisjäännösten ja kylien paikkatietoanalyysi
(02.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115684
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115684
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on rautakautinen pitäjä Lounais-Suomen mannerosassa. Pitkälti koko 1900-luvun vallitsi teoria muinaispitäjistä, joita ajateltiin olleen vanhoilla rautakautisilla jokilaakson kokoisilla asuinalueilla, ennen kirkkopitäjien muodostamista. Ajatukseen liittyi vahvasti ilme yhtenäisesti organisoidusta pitäjäjärjestelmästä. Sen olemassa oloa on todisteltu muinaispitäjien tunnusomaisten attribuuttien avulla. Näitä ovat Hiisi eli pitäjän kulttipaikka, Moisio eli pitäjän päällikön talo, linnavuori eli pitäjän yhteinen puolustusvarustus ja käräjäpaikka eli pitäjän oikeuslaitos.
Työssä selvitettiin rautakauden ja keskiajan taitteen asutusjatkumoiden sijainnit, niiden kylien ja asukkaiden määrää. Tämän lisäksi verrattiin muinaispitäjien attribuuttien suhdetta asutusjatkumoihin, sekä pohdittiin myöhäisrautakautiseen asutukseen liittyviä todellisia tekijöitä, kuten maataloutta ja verotusta. Työn aineisto koostuu Lounais-Suomen rautakautisista muinaisjäännöksistä, vanhimmista keskiaikaisista suomalaisenoikeuden kylistä, Hiisi ja Moisio paikannimistöstä, sekä perimätiedon tuntemista käräjäpaikoista. Kaikelle aineistolle haettiin tai tarvittaessa luotiin koordinaattipohjainen pistemäinen paikkatieto. Tutkimusmenetelminä toimii kvantitatiivinen kohteiden paikkatietoanalyysi ja kartta-analyysi.
Paikkatietoanalyysien avulla etsittiin etenkin keskiaikaisten kylien ja myöhäisrautakautisten muinaisjäännösten keskenään päällekkäisiä lähinautinta-alueita, jotka voisivat indikoida asutuksen jatkuvuudesta. Edelleen etsittiin näistä muodostuvia keskittymiä, joissa useiden kylien muodostamia potentiaalisia pitäjiä voisi muodostua. Näiden analyysien perusteella saavutettujen tulosten perusteella määritettiin yhteensä 24 erillistä tutkimusaluetta, jossa todettiin pitäjän kehityksen olevan mahdollista. Näitä alueita ja niiden sisältämiä aineistoja analysoitiin tarkemmin kartta-analyysin avulla.
Muinaispitäjien attribuutteja pystyttiin löytämään lähes kaikilta 24 potentiaalisten pitäjän alueelta, mutta vain kahdelta löytyvät kaikki neljä. Attribuutit ovat alueittain hyvin vaihtelevia eikä yhtäkään voida kiistatta sitoa kiinni myöhäisrautakautiseen asutukseen. Tutkimusalueen reilusta 1000 kylästä yhteensä 280 kylän alueelta onnistuttiin määrittämään asutusjatkumo. 24 tutkimusalueelta määritetiin yhteensä 53 asutuskeskittymää, joiden talojen määrä vaihtelee pääasiassa noin 10–30 välillä. Tutkittujen ristiretkiaikaisten ruumiskalmistojen haudattujen määrä sopii tämän kokoisten hautaavien yhteisöjen kanssa yhteen. 1200-luvun väestömääräarvio, 280 kylän yhteensä 1150 talon perusteella, vaihtelee 4000–8000 välillä.
Pitäjät ovat myöhäisrautakaudella moninapainen järjestelmä, jonka oleellisin tehtävä alkaa muodostua etenkin ristiretkiajalla voimakkaasti, kasvan väestön maanviljelysmaan järjestelyn tarpeeseen. Yhteisöt ovat suhteellisen pieniä ja koostuvat lähekkäisistä kylistä. Vasta kirkkopitäjät muodostavat kokonaisia jokilaaksoja kattavia keskusjohtoisia suuria yhteisöjä, jotka hautaavat suuriin yhteisiin ruumiskalmistoihin.
Työssä selvitettiin rautakauden ja keskiajan taitteen asutusjatkumoiden sijainnit, niiden kylien ja asukkaiden määrää. Tämän lisäksi verrattiin muinaispitäjien attribuuttien suhdetta asutusjatkumoihin, sekä pohdittiin myöhäisrautakautiseen asutukseen liittyviä todellisia tekijöitä, kuten maataloutta ja verotusta. Työn aineisto koostuu Lounais-Suomen rautakautisista muinaisjäännöksistä, vanhimmista keskiaikaisista suomalaisenoikeuden kylistä, Hiisi ja Moisio paikannimistöstä, sekä perimätiedon tuntemista käräjäpaikoista. Kaikelle aineistolle haettiin tai tarvittaessa luotiin koordinaattipohjainen pistemäinen paikkatieto. Tutkimusmenetelminä toimii kvantitatiivinen kohteiden paikkatietoanalyysi ja kartta-analyysi.
Paikkatietoanalyysien avulla etsittiin etenkin keskiaikaisten kylien ja myöhäisrautakautisten muinaisjäännösten keskenään päällekkäisiä lähinautinta-alueita, jotka voisivat indikoida asutuksen jatkuvuudesta. Edelleen etsittiin näistä muodostuvia keskittymiä, joissa useiden kylien muodostamia potentiaalisia pitäjiä voisi muodostua. Näiden analyysien perusteella saavutettujen tulosten perusteella määritettiin yhteensä 24 erillistä tutkimusaluetta, jossa todettiin pitäjän kehityksen olevan mahdollista. Näitä alueita ja niiden sisältämiä aineistoja analysoitiin tarkemmin kartta-analyysin avulla.
Muinaispitäjien attribuutteja pystyttiin löytämään lähes kaikilta 24 potentiaalisten pitäjän alueelta, mutta vain kahdelta löytyvät kaikki neljä. Attribuutit ovat alueittain hyvin vaihtelevia eikä yhtäkään voida kiistatta sitoa kiinni myöhäisrautakautiseen asutukseen. Tutkimusalueen reilusta 1000 kylästä yhteensä 280 kylän alueelta onnistuttiin määrittämään asutusjatkumo. 24 tutkimusalueelta määritetiin yhteensä 53 asutuskeskittymää, joiden talojen määrä vaihtelee pääasiassa noin 10–30 välillä. Tutkittujen ristiretkiaikaisten ruumiskalmistojen haudattujen määrä sopii tämän kokoisten hautaavien yhteisöjen kanssa yhteen. 1200-luvun väestömääräarvio, 280 kylän yhteensä 1150 talon perusteella, vaihtelee 4000–8000 välillä.
Pitäjät ovat myöhäisrautakaudella moninapainen järjestelmä, jonka oleellisin tehtävä alkaa muodostua etenkin ristiretkiajalla voimakkaasti, kasvan väestön maanviljelysmaan järjestelyn tarpeeseen. Yhteisöt ovat suhteellisen pieniä ja koostuvat lähekkäisistä kylistä. Vasta kirkkopitäjät muodostavat kokonaisia jokilaaksoja kattavia keskusjohtoisia suuria yhteisöjä, jotka hautaavat suuriin yhteisiin ruumiskalmistoihin.