”Minä katson niitä ja kaipaan tulla niiden kaltaiseksi – juosta metsään ja jäädä sille tielleni” : Inhimillisen ja ei-inhimillisen välisten rajojen uudelleenkuvittelu Jenna Kostetin romaanissa Pikimusta, sysipimeä (2017)
Mattila, Mandi (2025-11-30)
”Minä katson niitä ja kaipaan tulla niiden kaltaiseksi – juosta metsään ja jäädä sille tielleni” : Inhimillisen ja ei-inhimillisen välisten rajojen uudelleenkuvittelu Jenna Kostetin romaanissa Pikimusta, sysipimeä (2017)
(30.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115722
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115722
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani analysoin Jenna Kostetin Pikimusta, sysipimeä -romaanin (2017) inhimillisen ja ei-inhimillisen välisten rajojen uudelleenkuvittelua. Perehdyn samalla siihen, miten suomalainen kansanperinne kietoutuu osaksi tätä tarkoitusta. Tutkimuskysymykseni on, millä tavoin inhimillisen ja ei-inhimillisen välisiä rajoja kuvitellaan uudelleen, ja miten tätä tuetaan suullisesta perinteestä kumpuavilla elementeillä. Keskityn tutkimuksessani tarkastelemaan noitia, susia, ihmissusia sekä metsää. Hyödynnän analyyseissäni monipuolisesti suullisesta perinteestä tehtyjä tutkimuksia. Käytän läpi koko tutkimukseni hyödykseni posthumanistisia ja ekokriittisiä näkökulmia.
Analysoin romaanin ihmissutta sekä konkreettisena muodonmuutoksena että symbolisena elementtinä. Tutkin samalla myös romaanissa esiintyviä muita hybridisiä olentoja. Käytän analyysieni tukena erilaisia ihmissusista sekä hybrideistä tehtyjä tutkimuksia. Susi on läsnä teoksessa itse eläimenä, mutta myös symbolisena olentona. Huomioin tässä tutkimuksessani näitä molempia puolia. Tarkastelen romaanista välittyvää suden ja ihmisen välistä suhdetta eri näkökulmista. Huomioin teoksen intertekstuaalisuutta erityisesti käsitellessäni ihmissusia. Romaani sisältää viittauksia Aino Kallaksen Sudenmorsiameen (1928), ja analysoin näitä alluusioita tukeutuen Kukku Melkkaan tutkimukseen.
Metsä näyttäytyy tärkeänä osana teosta. Käytän hyödykseni tutkimuksessani materiaalisen ekokritiikin käsitettä tukeutuen erityisesti Serenella Iovinon ja Serpil Oppermannin sekä Jane Bennettin näkemyksiin. Tarkastelen materiaalisen ekokritiikin käsitteen kautta metsää teoksen toimijana. Väitän toimijuuden tulevan esille erityisesti personifikaatioista sekä erilaisista vuorovaikutuksellisista suhteista. Hahmotan metsästä samalla myös monimuotoista ja mahdollistavaa tilaa tukeutuen Kaisa Kurikan monimetsä-käsitteeseen.
Analysoin ja tulkitsen romaanin päähenkilöstä Esteristä käytettävää noita-termiä. Tarkastelen analyysini tukena samalla noidan ja naiseuden kytköksiä. Tässä tutkimuksessa käsittelen erityisesti sitä, miksi näen noidan hybridisenä olentona, inhimillisen ja ei-inhimillisen välimaastossa, ja miten eri tavoin se välittyy Pikimustasta, sysipimeästä. Tulkitsen tämän hybridisyyden näkyvän pimeyden ja pahuuden symboliikassa, liikkumisessa eläimen ja ihmisen välimaastossa, elämisestä metsän keskellä sekä naiskuvan rikkomisen kautta.
Analysoin romaanin ihmissutta sekä konkreettisena muodonmuutoksena että symbolisena elementtinä. Tutkin samalla myös romaanissa esiintyviä muita hybridisiä olentoja. Käytän analyysieni tukena erilaisia ihmissusista sekä hybrideistä tehtyjä tutkimuksia. Susi on läsnä teoksessa itse eläimenä, mutta myös symbolisena olentona. Huomioin tässä tutkimuksessani näitä molempia puolia. Tarkastelen romaanista välittyvää suden ja ihmisen välistä suhdetta eri näkökulmista. Huomioin teoksen intertekstuaalisuutta erityisesti käsitellessäni ihmissusia. Romaani sisältää viittauksia Aino Kallaksen Sudenmorsiameen (1928), ja analysoin näitä alluusioita tukeutuen Kukku Melkkaan tutkimukseen.
Metsä näyttäytyy tärkeänä osana teosta. Käytän hyödykseni tutkimuksessani materiaalisen ekokritiikin käsitettä tukeutuen erityisesti Serenella Iovinon ja Serpil Oppermannin sekä Jane Bennettin näkemyksiin. Tarkastelen materiaalisen ekokritiikin käsitteen kautta metsää teoksen toimijana. Väitän toimijuuden tulevan esille erityisesti personifikaatioista sekä erilaisista vuorovaikutuksellisista suhteista. Hahmotan metsästä samalla myös monimuotoista ja mahdollistavaa tilaa tukeutuen Kaisa Kurikan monimetsä-käsitteeseen.
Analysoin ja tulkitsen romaanin päähenkilöstä Esteristä käytettävää noita-termiä. Tarkastelen analyysini tukena samalla noidan ja naiseuden kytköksiä. Tässä tutkimuksessa käsittelen erityisesti sitä, miksi näen noidan hybridisenä olentona, inhimillisen ja ei-inhimillisen välimaastossa, ja miten eri tavoin se välittyy Pikimustasta, sysipimeästä. Tulkitsen tämän hybridisyyden näkyvän pimeyden ja pahuuden symboliikassa, liikkumisessa eläimen ja ihmisen välimaastossa, elämisestä metsän keskellä sekä naiskuvan rikkomisen kautta.