Kartanolta pappilaan : Yläneen kirkonkylän maiseman muutokset 1880-luvulta 2020-luvulle
Nielsen, Teija (2025-10-29)
Kartanolta pappilaan : Yläneen kirkonkylän maiseman muutokset 1880-luvulta 2020-luvulle
(29.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115706
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115706
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten Yläneen kirkonkylän maisema on kehittynyt 1880-luvulta 2020-luvulle ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet maiseman muutokseen. Tarkastelun keskiössä ovat olleet peltojen, metsien ja asutuksen välinen suhde sekä maiseman rakenteen jatkuvuus ja muutokset vuosien 1883, 1957 ja 2024 välillä. Laadullisessa tutkimuksessa on hyödynnetty historiallisia kartta-aineistoja, kuten Senaatin karttoja, vanhoja peruskarttoja, isojakokarttoja ja maisemahistoriallisia karttoja. Lisäksi apuna on käytetty vanhoja ilmakuvia. Kartta-analyysin avulla on hahmotettu maisemarakenteen kehitystä yli sadan vuoden aikajänteellä ja suhteutettu sitä paikallisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Vanhat kartta-aineistot georeferoitiin QGIS-paikkatieto-ohjelman avulla. Tutkimusalue luokiteltiin peitteisyyden perusteella avoimeen ja suljettuun maisemaan. Luokittelun perusteella tehtiin laadullisia päätelmiä peitteisyyden muutoksista tutkimusajankohdan aikana.
Tulosten perusteella Yläneen maiseman perusrakenne on säilynyt yllättävän vakaana, vaikka yksityiskohdissa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Peltojen määrä on pysynyt suhteellisen samana, mutta asutuksen kasvu etenkin 1950-luvun jälkeen on vähentänyt peltopinta-alaa ja muokannut maiseman avaruutta. Metsät ovat pirstoutuneet, ja niiden tilalle on tullut asutusta, mutta samalla pihojen ja taajamien viherrakenne on monipuolistunut. Yläneen kartano, jonka historia ulottuu 1300-luvun alkuun, on ollut merkittävä maiseman ja tilarakenteen muovaaja. Yläneenjoki ja Yläneen maaperän ominaisuudet ovat osaltaan ohjanneet viljelyn ja asutuksen sijoittumista siten, että vanhin asutus on keskittynyt korkeammille kallioalueille ja myöhempi kehitys jokilaakson alaville maille.
Tutkimus osoittaa, että Yläneen kirkonkylän maisema ilmentää jatkuvuuden ja muutoksen rinnakkaisuutta. Fyysinen maisema on muuttunut, mutta sen historiallinen rakenne on yhä luettavissa. Maisema heijastaa sekä luonnonolosuhteiden että yhteiskunnallisten prosessien vaikutusta, ja sen kautta voidaan ymmärtää, miten ihmisen toiminta, maanomistus ja kulttuuriset arvot kietoutuvat yhteen ajallisesti kerrokselliseksi kokonaisuudeksi.
Tulosten perusteella Yläneen maiseman perusrakenne on säilynyt yllättävän vakaana, vaikka yksityiskohdissa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Peltojen määrä on pysynyt suhteellisen samana, mutta asutuksen kasvu etenkin 1950-luvun jälkeen on vähentänyt peltopinta-alaa ja muokannut maiseman avaruutta. Metsät ovat pirstoutuneet, ja niiden tilalle on tullut asutusta, mutta samalla pihojen ja taajamien viherrakenne on monipuolistunut. Yläneen kartano, jonka historia ulottuu 1300-luvun alkuun, on ollut merkittävä maiseman ja tilarakenteen muovaaja. Yläneenjoki ja Yläneen maaperän ominaisuudet ovat osaltaan ohjanneet viljelyn ja asutuksen sijoittumista siten, että vanhin asutus on keskittynyt korkeammille kallioalueille ja myöhempi kehitys jokilaakson alaville maille.
Tutkimus osoittaa, että Yläneen kirkonkylän maisema ilmentää jatkuvuuden ja muutoksen rinnakkaisuutta. Fyysinen maisema on muuttunut, mutta sen historiallinen rakenne on yhä luettavissa. Maisema heijastaa sekä luonnonolosuhteiden että yhteiskunnallisten prosessien vaikutusta, ja sen kautta voidaan ymmärtää, miten ihmisen toiminta, maanomistus ja kulttuuriset arvot kietoutuvat yhteen ajallisesti kerrokselliseksi kokonaisuudeksi.