Luontosuhteen vahvistaminen osana sosiaalista kuntoutustyötä : kirjallisuuskatsaus kansainväliseen tutkimukseen
Mäkitalo, Margit (2025-10-31)
Luontosuhteen vahvistaminen osana sosiaalista kuntoutustyötä : kirjallisuuskatsaus kansainväliseen tutkimukseen
(31.10.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116256
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116256
Tiivistelmä
Ympäristökysymykset sekä kestävä kehitys ovat usein yhteiskunnallisessa keskustelussa läsnä eri tieteenaloilla puhuttaessa. Ekososiaalisessa sosiaalityössä pyrkimyksenä on ottaa huomioon ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat sekä nähdä luonnon ja ihmisen välinen suhde vuorovaikutussuhteena. Ekososiaalinen lähestymistapa huomioi luonnon ja ihmisen suhteen sekä antaa mahdollisuuden lähestyä sosiaalityössä holistisella tavalla.
Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkin luontosuhdetta vahvistavia tekijöitä sekä luontosuhteen vahvistamisen merkitystä osana sosiaalista kuntoutustyötä. Teoreettisessa viitekehyksessä olen kuvannut luontosuhdetta ja sen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä luonnon hyvinvointivaikutuksia ihmiseen. Lisäksi olen nostanut esille ekososiaalisen sivistyksen käsitteen sekä ekososiaalisen sosiaalityön lähestymistavan sosiaaliseen kuntoutustyöhön. Tutkielmani on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona tutkimuksessa on 18 tutkimusartikkelia, joissa on käytetty luontoa osana terapia-, kuntoutus- ja hyvinvoinnin edistämisen työskentelyä. Aineistosta yksi (1) oli Suomessa ja seitsemäntoista (17) ulkomailla toteutettua vertaisarvioitua tutkimusta.
Tutkielmani tulosten mukaan luontosuhdetta vahvistavia tekijöitä ovat havaitut kokonaisvaltaiset hyvinvointikokemukset, kokemukset oppimisesta ja kasvusta sekä merkityksellisyydestä ja kuuluvuudesta. Hyvinvointikokemukset liittyivät psyykkisiin, sosiaalisiin sekä fyysisiin hyvinvoinnin parantumisen kokemuksiin. Oppimisen ja kasvun kokemukset ilmenivät mahdollisuudesta ja taidosta reflektioon, uusien muodostettujen käytösmallien oppimiseen sekä luonnon näkemiseen uudella tavalla. Merkityksellisyyden ja kuuluvuuden kokemukset nousivat esille hengellisyyden ja symboliikan kautta sekä yhteenkuuluvuuden ja ajallisen paikantumisen tuntemuksilla.
Luontosuhdetta vahvistavat tekijät edistävät sosiaalista kuntoutustyötä vahvistaen toimijuutta ja minäpystyvyyttä. Luontosuhde voidaan nähdä sosiaalisessa kuntoutustyössä vuorovaikutusmekanismina kohti tavoiteltua muutosta ihmisessä, vaikuttaen moneen toimijuutta tukevaan osaan ihmisessä. Luontosuhteen vahvistamisella voidaan sosiaalisen kuntoutustyön avulla edistää ekososiaalista sivistymistä. Tällä voidaan tavoitella ja mahdollisesti saavuttaa ekososiaalisen sosiaalityön arvomaailmaa tasapuolisuudesta sekä ympäristöoikeudenmukaisuudesta sekä yksilön henkilökohtaista ajatus- sekä arvomaailman muutosta kestävästä kehityksestä.
Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkin luontosuhdetta vahvistavia tekijöitä sekä luontosuhteen vahvistamisen merkitystä osana sosiaalista kuntoutustyötä. Teoreettisessa viitekehyksessä olen kuvannut luontosuhdetta ja sen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä luonnon hyvinvointivaikutuksia ihmiseen. Lisäksi olen nostanut esille ekososiaalisen sivistyksen käsitteen sekä ekososiaalisen sosiaalityön lähestymistavan sosiaaliseen kuntoutustyöhön. Tutkielmani on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona tutkimuksessa on 18 tutkimusartikkelia, joissa on käytetty luontoa osana terapia-, kuntoutus- ja hyvinvoinnin edistämisen työskentelyä. Aineistosta yksi (1) oli Suomessa ja seitsemäntoista (17) ulkomailla toteutettua vertaisarvioitua tutkimusta.
Tutkielmani tulosten mukaan luontosuhdetta vahvistavia tekijöitä ovat havaitut kokonaisvaltaiset hyvinvointikokemukset, kokemukset oppimisesta ja kasvusta sekä merkityksellisyydestä ja kuuluvuudesta. Hyvinvointikokemukset liittyivät psyykkisiin, sosiaalisiin sekä fyysisiin hyvinvoinnin parantumisen kokemuksiin. Oppimisen ja kasvun kokemukset ilmenivät mahdollisuudesta ja taidosta reflektioon, uusien muodostettujen käytösmallien oppimiseen sekä luonnon näkemiseen uudella tavalla. Merkityksellisyyden ja kuuluvuuden kokemukset nousivat esille hengellisyyden ja symboliikan kautta sekä yhteenkuuluvuuden ja ajallisen paikantumisen tuntemuksilla.
Luontosuhdetta vahvistavat tekijät edistävät sosiaalista kuntoutustyötä vahvistaen toimijuutta ja minäpystyvyyttä. Luontosuhde voidaan nähdä sosiaalisessa kuntoutustyössä vuorovaikutusmekanismina kohti tavoiteltua muutosta ihmisessä, vaikuttaen moneen toimijuutta tukevaan osaan ihmisessä. Luontosuhteen vahvistamisella voidaan sosiaalisen kuntoutustyön avulla edistää ekososiaalista sivistymistä. Tällä voidaan tavoitella ja mahdollisesti saavuttaa ekososiaalisen sosiaalityön arvomaailmaa tasapuolisuudesta sekä ympäristöoikeudenmukaisuudesta sekä yksilön henkilökohtaista ajatus- sekä arvomaailman muutosta kestävästä kehityksestä.