Hiljaisena hyväksytty, kiihkeänä kritisoitu ateismi : Tutkimus Ylen ja Helsingin Sanomien ateismia ja ateisteja käsittelevistä sisällöistä vuosina 2010–2024
Mäntylä, Manu (2025-11-11)
Hiljaisena hyväksytty, kiihkeänä kritisoitu ateismi : Tutkimus Ylen ja Helsingin Sanomien ateismia ja ateisteja käsittelevistä sisällöistä vuosina 2010–2024
(11.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116482
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116482
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Ylen ja Helsingin Sanomien ateismiaiheisen vuosien 2010–2024 aikana julkaistun sisällön laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Yle ja Helsingin Sanomien julkaisussa suhtaudutaan ateismiin ja ateisteihin ja minkälaisia toistuvia isompia ja pienempiä teemoja julkaisuista nousee esille. Pro gradu -tutkielman merkittävin teoreettinen viitekehys rakentuu A. Maurits van der Veenin ja Erik Bleichin teorian varaan. Teoria esittää, että ateisteja kohdellaan mediassa neutraalimmin yksilöinä, kun taas negatiivisemmin joukkona ja ideologiana. Tutkielma vastaa myös siihen, kuinka yhteensopiva tämä teoria on suomalaisen median näkökulmasta.
Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 129 artikkelista, jossa esiintyy joko sana ”ateismi” tai ”ateisti”, ja nämä on kategorisoitu seitsemään eri teemaan, jotka käsittelevät ateismia ja suomalaista koulumaailmaa, muuttuvaa yhteiskuntaa ja kulttuuria, ateismin monimuotoisuutta, ateismiin ja ateismista kääntymistä, kristinuskon ja ateismin suhdetta ja dialogia, mediassa esiintyvää yleistä suhtautumista ateismiin sekä ateismin ja uusateismin kritiikkiä, puolustusta ja määrittelyä. Tutkielman aineisto on analysoitu laadullisen, aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Aineistosta esille nousseet teemat koskettivat erityisesti uskonnonvapautta, uskonnon ja ateismin vertaamista toisiinsa, ateismin monimuotoisuutta sekä ateismi-käsitteen hankalaa määrittelyä. Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan sanoa, että negatiiviset näkemykset ja ennakkoluulot ateismia ja ateisteja kohtaan näkyvät erityisesti uskontovastaista ja -kriittistä ateismia sekä yhteiskunnan ja kulttuurin uskonnollisia rakenteita kritisoivia kiihkeitä ateisteja käsittelevissä Ylen ja Helsingin Sanomien sisällöissä. Kun taas ateismia käsitellään yleisesti jumalauskon puutteena, on ateismiaiheinen sisältö sävyltään neutraalimpaa. Löydökseni tukevat Van der Veenin ja Bleichin teoriaa: ateisteihin yksilöinä ei suhtauduta yhtä negatiivisesti, kuin ateismiin ideologiana tai ateisteihin joukkona. Teorian osuvuutta tuloksiin kuitenkin hankaloittaa se, että Suomessa ei juuri ole korkean profiilin ateisteja, jotka olisivat aktiivisesti esillä mediassa, ja että ateismiin ja ateisteihin suhtautuminen kriittisesti liittyvät erityisesti uskontovastaiseen ja -kriittiseen ateismiin, kun taas hiljaiseen ateismiin ja ateisteihin, jotka eivät kritisoi uskontoa ja sen esiintymistä suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa, ei kohdistu samalla tavalla kielteisiä ennakkoluuloja.
Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 129 artikkelista, jossa esiintyy joko sana ”ateismi” tai ”ateisti”, ja nämä on kategorisoitu seitsemään eri teemaan, jotka käsittelevät ateismia ja suomalaista koulumaailmaa, muuttuvaa yhteiskuntaa ja kulttuuria, ateismin monimuotoisuutta, ateismiin ja ateismista kääntymistä, kristinuskon ja ateismin suhdetta ja dialogia, mediassa esiintyvää yleistä suhtautumista ateismiin sekä ateismin ja uusateismin kritiikkiä, puolustusta ja määrittelyä. Tutkielman aineisto on analysoitu laadullisen, aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Aineistosta esille nousseet teemat koskettivat erityisesti uskonnonvapautta, uskonnon ja ateismin vertaamista toisiinsa, ateismin monimuotoisuutta sekä ateismi-käsitteen hankalaa määrittelyä. Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan sanoa, että negatiiviset näkemykset ja ennakkoluulot ateismia ja ateisteja kohtaan näkyvät erityisesti uskontovastaista ja -kriittistä ateismia sekä yhteiskunnan ja kulttuurin uskonnollisia rakenteita kritisoivia kiihkeitä ateisteja käsittelevissä Ylen ja Helsingin Sanomien sisällöissä. Kun taas ateismia käsitellään yleisesti jumalauskon puutteena, on ateismiaiheinen sisältö sävyltään neutraalimpaa. Löydökseni tukevat Van der Veenin ja Bleichin teoriaa: ateisteihin yksilöinä ei suhtauduta yhtä negatiivisesti, kuin ateismiin ideologiana tai ateisteihin joukkona. Teorian osuvuutta tuloksiin kuitenkin hankaloittaa se, että Suomessa ei juuri ole korkean profiilin ateisteja, jotka olisivat aktiivisesti esillä mediassa, ja että ateismiin ja ateisteihin suhtautuminen kriittisesti liittyvät erityisesti uskontovastaiseen ja -kriittiseen ateismiin, kun taas hiljaiseen ateismiin ja ateisteihin, jotka eivät kritisoi uskontoa ja sen esiintymistä suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa, ei kohdistu samalla tavalla kielteisiä ennakkoluuloja.