Vahvistusharhan ja uponneiden kustannusten harhan vaikutus sitoutumisen eskalaatioon yritysjohdon investointipäätöksissä
Iljamo, Leevi (2025-12-03)
Vahvistusharhan ja uponneiden kustannusten harhan vaikutus sitoutumisen eskalaatioon yritysjohdon investointipäätöksissä
(03.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116394
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116394
Tiivistelmä
Tämän tutkielman lähtökohtana on yritysjohdon päätöksenteossa esiintyvä taipumus jatkaa kannattamattomia investointihankkeita, vaikka objektiiviset todisteet viittaisivat niiden epäonnistumiseen. Ilmiötä selittävät osittain kaksi kognitiivista vinoumaa: vahvistusharha (confirmation bias) ja uponneiden kustannusten harha (sunk cost fallacy), jotka voivat yhdessä johtaa sitoutumisen eskalaatioon (escalation of commitment). Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten nämä vinoumat vaikuttavat yritysjohdon päätöksentekoon sekä millaisin keinoin niiden vaikutuksia voidaan hallita ja vähentää. Tutkielma pohjautuu käyttäytymistaloustieteeseen ja haastaa perinteisen rationaalisen päätöksentekijän oletuksen tuomalla esiin, miten kognitiiviset vinoumat voivat vaikuttaa strategiseen päätöksentekoon.
Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin keskeisiä teoreettisia ja empiirisiä tutkimuksia päätöksenteon vinoumista ja sitoutumisen eskalaatiosta. Aineistona hyödynnettiin erityisesti klassisia ja laajasti siteerattuja tutkimuksia ja katsauksia, kuten Kahneman & Tversky (1974; 1979), Staw (1976; 1981), Arkes ja Blumer (1985), Brockner (1992), Klayman (1995) sekä Nickerson (1998). Näiden avulla tarkasteltiin, miten vahvistusharha ja uponneiden kustannusten harha ilmenevät päätöksenteon eri vaiheissa ja millaisia organisatorisia, psykologisia ja kulttuurisia tekijöitä niiden taustalla vaikuttaa.
Tutkielman johtopäätökset osoittavat, että vahvistusharha ilmenee erityisesti päätöksenteon alkuvaiheessa, jolloin päätöksentekijät etsivät ja painottavat tietoa, joka tukee heidän omia oletuksiaan ja suunnitelmiaan. Uponneiden kustannusten harha puolestaan korostuu päätöksenteon myöhemmissä vaiheissa, kun aiempiin investointeihin liittyvä psykologinen sitoutuminen ja vastuun tunne estävät objektiivisen arvioinnin. Yhdessä nämä vinoumat luovat kehän, jossa vahvistusharha päätöksenteon alkuvaiheessa ja uponneiden kustannusten harha myöhemmissä vaiheissa vahvistavat toisiaan ja voivat johtaa sitoutumisen eskalaatioon. Lisäksi tutkielma osoittaa, että ilmiö ei ole pelkästään taloudellinen, vaan ennen kaikkea psykologinen ja sosiaalinen, ja se kytkeytyy vahvasti esimerkiksi organisaatiokulttuuriin, identiteettiin ja johtamiskäytäntöihin.
Tutkielmassa tunnistettiin useita keinoja vinoumien vaikutusten hallintaan. Rakenteellisella tasolla keinoiksi osoittautuvat mm. projektien vaiheistaminen, päätöksentekijöiden kierrättäminen eri kehitysvaiheissa sekä ennalta määritellyt lopetusperusteet. Näiden avulla päätöksenteko voidaan irrottaa yksittäisten henkilöiden tunnepohjaisesta sitoutumisesta ja varmistaa objektiivisempi arviointi. Kulttuurisella tasolla korostuu avoimuutta, eettisyyttä ja virheistä oppimista tukeva organisaatiokulttuuri, jossa projektin lopettaminen nähdään rationaalisena päätöksenä, ei epäonnistumisena. Lisäksi palkitsemisjärjestelmien tulisi osittain perustua päätöksentekoprosessin laatuun, ei pelkästään lopputuloksiin.
Lopun pohdinnassa totean, että vaikka vahvistusharha ja uponneiden kustannusten harha tarjoavat hyödyllisen viitekehyksen sitoutumisen eskalaation ymmärtämiseen, niiden tarkastelu erillisinä ilmiöinä on osittain keinotekoista. Nämä vinoumat voidaan jopa nähdä pikemminkin eräänlaisina eskalaation psykologisina mekanismeina kuin itsenäisinä ilmiöinä. Todellisuudessa ne kietoutuvat toisiinsa ja toimivat yhdessä muiden sosiaalisten ja organisatoristen tekijöiden, kuten maineen, vallan ja identiteetin, kanssa. Tämän vuoksi tutkielman tuloksia tulee tulkita siten, että ne tarjoavat ennen kaikkea kehikon ilmiön ymmärtämiselle, eivät valmiita ratkaisuja sen poistamiseksi. Tutkielma korostaa tarvetta tarkastella päätöksenteon vinoumia laajemmassa kontekstissa, jossa inhimilliset, psykologiset ja kulttuuriset tekijät muodostavat keskeisen osan yritysjohdon päätöksentekoa.
Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin keskeisiä teoreettisia ja empiirisiä tutkimuksia päätöksenteon vinoumista ja sitoutumisen eskalaatiosta. Aineistona hyödynnettiin erityisesti klassisia ja laajasti siteerattuja tutkimuksia ja katsauksia, kuten Kahneman & Tversky (1974; 1979), Staw (1976; 1981), Arkes ja Blumer (1985), Brockner (1992), Klayman (1995) sekä Nickerson (1998). Näiden avulla tarkasteltiin, miten vahvistusharha ja uponneiden kustannusten harha ilmenevät päätöksenteon eri vaiheissa ja millaisia organisatorisia, psykologisia ja kulttuurisia tekijöitä niiden taustalla vaikuttaa.
Tutkielman johtopäätökset osoittavat, että vahvistusharha ilmenee erityisesti päätöksenteon alkuvaiheessa, jolloin päätöksentekijät etsivät ja painottavat tietoa, joka tukee heidän omia oletuksiaan ja suunnitelmiaan. Uponneiden kustannusten harha puolestaan korostuu päätöksenteon myöhemmissä vaiheissa, kun aiempiin investointeihin liittyvä psykologinen sitoutuminen ja vastuun tunne estävät objektiivisen arvioinnin. Yhdessä nämä vinoumat luovat kehän, jossa vahvistusharha päätöksenteon alkuvaiheessa ja uponneiden kustannusten harha myöhemmissä vaiheissa vahvistavat toisiaan ja voivat johtaa sitoutumisen eskalaatioon. Lisäksi tutkielma osoittaa, että ilmiö ei ole pelkästään taloudellinen, vaan ennen kaikkea psykologinen ja sosiaalinen, ja se kytkeytyy vahvasti esimerkiksi organisaatiokulttuuriin, identiteettiin ja johtamiskäytäntöihin.
Tutkielmassa tunnistettiin useita keinoja vinoumien vaikutusten hallintaan. Rakenteellisella tasolla keinoiksi osoittautuvat mm. projektien vaiheistaminen, päätöksentekijöiden kierrättäminen eri kehitysvaiheissa sekä ennalta määritellyt lopetusperusteet. Näiden avulla päätöksenteko voidaan irrottaa yksittäisten henkilöiden tunnepohjaisesta sitoutumisesta ja varmistaa objektiivisempi arviointi. Kulttuurisella tasolla korostuu avoimuutta, eettisyyttä ja virheistä oppimista tukeva organisaatiokulttuuri, jossa projektin lopettaminen nähdään rationaalisena päätöksenä, ei epäonnistumisena. Lisäksi palkitsemisjärjestelmien tulisi osittain perustua päätöksentekoprosessin laatuun, ei pelkästään lopputuloksiin.
Lopun pohdinnassa totean, että vaikka vahvistusharha ja uponneiden kustannusten harha tarjoavat hyödyllisen viitekehyksen sitoutumisen eskalaation ymmärtämiseen, niiden tarkastelu erillisinä ilmiöinä on osittain keinotekoista. Nämä vinoumat voidaan jopa nähdä pikemminkin eräänlaisina eskalaation psykologisina mekanismeina kuin itsenäisinä ilmiöinä. Todellisuudessa ne kietoutuvat toisiinsa ja toimivat yhdessä muiden sosiaalisten ja organisatoristen tekijöiden, kuten maineen, vallan ja identiteetin, kanssa. Tämän vuoksi tutkielman tuloksia tulee tulkita siten, että ne tarjoavat ennen kaikkea kehikon ilmiön ymmärtämiselle, eivät valmiita ratkaisuja sen poistamiseksi. Tutkielma korostaa tarvetta tarkastella päätöksenteon vinoumia laajemmassa kontekstissa, jossa inhimilliset, psykologiset ja kulttuuriset tekijät muodostavat keskeisen osan yritysjohdon päätöksentekoa.