Äidin hiuskortisolipitoisuuden ja psyykkisen oireilun yhteys lapsen hiuskortisolipitoisuuteen 2.5 ja 5 vuoden iässä – onko lapsen tahdonalainen kontrolli yhteydessä tutkittuihin yhteyksiin?

Abstract

Lapsen stressinsäätelyjärjestelmä kehittyy voimakkaasti sikiöaikaisen ohjelmoitumisen ja varhaislapsuuden aikana. Stressinsäätelyjärjestelmää säätelevät useat hormonit, joista ehkä yksi tutkituimmista ja tunnetuimmista on kortisoli, jonka eritystä HPA-akseli kontrolloi. Pitkäkestoisella ja voimakkaalla varhaislapsuuden stressialtistuksella ja kortisolivasteella voi olla kauaskantoisia ja haitallisia vaikutuksia lapsen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiseen. Stressialtistusta ja kortisolivastetta on tutkittu arvioimalla subjektiivista stressiä ja ottamalla biologisia kortisolin eritystä mittaavia näytteitä. Näistä hiuskortisolin on katsottu kuvaavan pitkäkestoisempaa stressialtistusta ja HPA-akselin kortisolivastetta retrospektiivisesti.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää äidin ja lapsen hiuskortisolipitoisuuksien poikittaisia ja pitkittäisiä yhteyksiä lapsen ollessa 2.5 ja 5 vuoden ikäinen. Lisäksi tarkasteltiin äidin psyykkisen oireilun (ahdistuneisuus- ja masennusoireilu) osuutta hiuskortisolipitoisuuksien yhteyksissä sekä lapsen itsesäätelyn komponentin, tahdonalaisen kontrollin, mahdollista moderoivaa ja suojaavaa vaikutusta äidin ja lapsen välisten hiuskortisolipitoisuuksien yhteyksiin. Aikaisemmassa tutkimuksessa tällainen suojaava yhteys oli todettu toisen itsesäätelyn komponentin, tunteiden säätelyn, osalta.

Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty osana suomalaista FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Hiuskortisolipitoisuuksien määrittämistä varten äidiltä ja lapsilta otettiin kahdessa ikäpisteessä hiusnäytteet. Äidin psyykkistä oireilua ja lapsen tahdonalaista kontrollia tutkittiin äidin täyttämien kyselyiden (ECBQ, SCL-90, ECBQ ja CBQ) avulla kummassakin ikäpisteessä. Tutkimukseen valikoitui kolme otosta: 2.5 vuoden ikäpisteen poikittaisotos (n = 90), 5 vuoden ikäpisteen poikittaisotos (n = 158) sekä pitkittäisotos, jossa tutkittiin 2.5 vuoden ikäpisteessä mitatun äidin hiuskortisolipitoisuuden ja psyykkisen oireilun yhteyttä lapsen hiuskortisolipitoisuuteen 5 vuoden iässä (n = 92). Tutkimuksessa päämuuttujien yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatioilla ja pää- ja yhdysvaikutuksia tarkasteltiin tilastollisesti yleisillä lineaarisilla malleilla. Tutkimuksessa kontrolloitiin useita hiuskortisolipitoisuuksiin vaikuttavia tekijöitä, kuten hiusten shampoopesutiheyttä, hiusten käsittelyä tai lääkitystä, tekemällä useita sensitiivisyysanalyyseja.

Tutkimustulosten mukaan äidin hiuskortisolipitoisuus on positiivisesti yhteydessä lapsen hiuskortisolipitoisuuksiin kaikissa otoksissa. Voimakkain yhteys todettiin 2.5 vuoden ikäpisteessä. Äidin psyykkisellä oireilulla ei ollut yhteyttä äidin tai lapsen hiuskortisolipitoisuuksiin. Lapsen tahdonalaisella kontrollilla ei ollut tutkimuksen otoksissa moderoivaa vaikutusta tutkittuihin hiuskortisolipitoisuuksien yhteyksiin.

Tutkimustulokset ovat yhteneviä aikaisempien äidin ja lapsen välisiä hiuskortisolipitoisuuksia tarkastelleiden tutkimusten kanssa. Vaikka lapsen tahdonalainen kontrolli ei toiminutkaan suojaavana tekijänä äidin ja lapsen hiuskortisolipitoisuuksien välillä, on tahdonalaisella kontrollilla itsessään merkittävä vaikutus lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tutkimustuloksista ilmeni, että äidin psyykkisellä oireilulla ei ole yhteyttä lapsen pitkäaikaiseen kortisolialtistukseen, minkä voi kliinisestä näkökulmasta nähdä huojentavana.