Akillesjänteen insertionaalinen kalkkeutuminen
Viitanen, Rasmus (2025-12-07)
Akillesjänteen insertionaalinen kalkkeutuminen
(07.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251211117699
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251211117699
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on akillesjänteen insertionaalinen kalkkeutuminen. Achilles insertional calsific tendinopathy (AICT) tarkoittaa akillesjänteen rappeumaa, jossa akillesjänteen ja kantaluun kiinnityskohtaan muodostuu jänteen sisäinen kalkkeutuma.
Katsauksen tarkoituksena on antaa lukijalle selkeä kuva AICT:n diagnosoinnista, esiintyvyydestä, hoidosta ja etiologiasta tällä hetkellä saatavilla olevan tutkitun tiedon perusteella, sekä selkeyttää akillesjännevaivojen epäjohdonmukaista ja muuttuvaa terminologiaa. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin etsimällä Pubmedistä hakulausekkeiden avulla AICT:tä käsittelevät tutkimusartikkelit. Joissakin aihealueissa nimenomaan AICT-jänteitä käsittelevää tutkimusta on vähän, joten katsaukseen on sisällytetty myös joitakin akillesjänteen insertionaalista tendinopatiaa (IAT) käsitteleviä tutkimuksia, jotka eivät ota kantaa kalkkeutumien esiintymiseen rappeutuneessa jänteessä. Tämän lisäksi katsauksessa on käytetty ennenjulkaisemattomia kuvia urheilijoiden akillesjänteen insertionaalisista kalkkeutumista kuvaamaan solutason muutoksia.
Vaikka AICT on ennenkaikkea urheilijoilla esiintyvä rasitusvamma, sen ajatellaan olevan aktiivinen soluvälitteinen prosessi, joka johtuu jänteen kansasolujen virheellisestä erilaistumisesta. Tämän aiheuttajasta ei ole varmuutta, mutta AICT:lle on osoitettu altistavan ainakin diabetes mellitus, hyperkolesterolemia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja jotkin geenit. AICT esiintyy usein samanaikaisesti Haglundin epämuodostuman ja retrokalkaneaalisen bursiitin kanssa. Nämä Haglundin syndrooman eri osat ovat keskeisessä roolissa niin erotusdiagnostiikassa, kuin AICT:n etiologiaa pohtiessa. Kliinisenä diagnoosina akillesjänteen insertionaalisesta kivusta tulisi käyttää IAT:ta ja vasta kun kalkkeutuminen on vahvistettu röntgenkuvauksella tai ultraäänitutkimuksella, voisi käyttää tarkempaa AICT-diagnoosia.
Katsauksen tarkoituksena on antaa lukijalle selkeä kuva AICT:n diagnosoinnista, esiintyvyydestä, hoidosta ja etiologiasta tällä hetkellä saatavilla olevan tutkitun tiedon perusteella, sekä selkeyttää akillesjännevaivojen epäjohdonmukaista ja muuttuvaa terminologiaa. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin etsimällä Pubmedistä hakulausekkeiden avulla AICT:tä käsittelevät tutkimusartikkelit. Joissakin aihealueissa nimenomaan AICT-jänteitä käsittelevää tutkimusta on vähän, joten katsaukseen on sisällytetty myös joitakin akillesjänteen insertionaalista tendinopatiaa (IAT) käsitteleviä tutkimuksia, jotka eivät ota kantaa kalkkeutumien esiintymiseen rappeutuneessa jänteessä. Tämän lisäksi katsauksessa on käytetty ennenjulkaisemattomia kuvia urheilijoiden akillesjänteen insertionaalisista kalkkeutumista kuvaamaan solutason muutoksia.
Vaikka AICT on ennenkaikkea urheilijoilla esiintyvä rasitusvamma, sen ajatellaan olevan aktiivinen soluvälitteinen prosessi, joka johtuu jänteen kansasolujen virheellisestä erilaistumisesta. Tämän aiheuttajasta ei ole varmuutta, mutta AICT:lle on osoitettu altistavan ainakin diabetes mellitus, hyperkolesterolemia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja jotkin geenit. AICT esiintyy usein samanaikaisesti Haglundin epämuodostuman ja retrokalkaneaalisen bursiitin kanssa. Nämä Haglundin syndrooman eri osat ovat keskeisessä roolissa niin erotusdiagnostiikassa, kuin AICT:n etiologiaa pohtiessa. Kliinisenä diagnoosina akillesjänteen insertionaalisesta kivusta tulisi käyttää IAT:ta ja vasta kun kalkkeutuminen on vahvistettu röntgenkuvauksella tai ultraäänitutkimuksella, voisi käyttää tarkempaa AICT-diagnoosia.