Osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta koskeva oikeudellinen arviointi : Tarkastelussa korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikainen ratkaisukäytäntö

Abstract

Tutkielman aihe on osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta koskeva oikeudellinen arviointi. Tutkielman tarkoitus on selvittää, milloin osakkeiden voidaan katsoa kuuluvan käyttöomaisuuteen. Käyttöomaisuusluonne ratkeaa sillä, palvelevatko osakkeet elinkeinotoiminnan tarkoituksia. Tutkielman tavoitteena on vastata tähän kysymykseen systematisoimalla käyttöomaisuusosakkeen tunnuspiirteitä ja arvioimalla korkeimman hallinto-oikeuden perustelulinjaa. Tutkielman tarkoituksena on keskittyä osakkeen käyttöomaisuusluonteeseen, ei käyttöomaisuusosakkeen luovutusvoiton verovapauden edellytyksiin. Selvyyden vuoksi selostan ne kuitenkin tutkielman alussa hyvin lyhyesti.

Tutkielmassa on käytetty oikeusdogmaattista tutkimusotetta. Tutkielma rakentuu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 §:n sisältämän käyttöomaisuusosakkeen määritelmän ympärille. Tutkimuksessa on käytetty aineistona korkeimman hallinto-oikeuden viittä eri ratkaisua, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä Verohallinnon ohjeita.

Tutkielma osoittaa, että osakkeiden käyttöomaisuusluonteen oikeudellisesta arvioinnista on löydettävissä tiettyjä yhdenmukaisuuksia. Oikeuskäytännössä johdonmukaisesti esiintyvistä arviointikriteereistä huolimatta kyse on kuitenkin aina tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta. Tutkielman johtopäätös on, että käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa olennainen kysymyksenasettelu on se, millainen seikkojen yhdistelmä voi taata osakkeiden katsomisen käyttöomaisuudeksi ja milloin seikkojen summa on tehoton osoittamaan tällaista toteen. Kyse on kriteerien yhteisvaikutuksen keskinäisestä punninnasta. Näin ollen oikeuskäytännössä tulisi tulevaisuudessakin korostua kokonaisarviointi, eikä yksittäisille muodollisille seikoille tulisi antaa liikaa painoarvoa.