Kuluttajansuojalain soveltaminen taloelementtien kaupan ja rakennusurakan suoritushäiriöissä
Laine, Sissi (2025-11-18)
Kuluttajansuojalain soveltaminen taloelementtien kaupan ja rakennusurakan suoritushäiriöissä
(18.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119206
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119206
Tiivistelmä
Tutkimus perustuu havaintoon, ettei kuluttajansuojalain (KSL) 9 luvun soveltamista rakennussopimuksiin ja taloelementtien kauppoihin ole aiemmin tarkasteltu kattavasti ja systemaattisesti. Tämä havainto muodostaa tutkimuksen lähtökohdan. KSL 9 luvun soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ovat taloudellisesti merkittäviä etenkin kuluttajille sekä oikeudellisesti monisyisiä.
Tämä tutkimus tarkastelee KSL 9 luvun soveltamista rakennusurakoissa ja taloelementtikaupassa. Rakentamiseen liittyvät sopimukset eroavat tavanomaisesta kuluttajakaupasta, sillä ne ovat pitkäkestoisia, taloudellisesti merkittäviä ja sisältävät teknisiä riskejä. Lainsäädännöllä on pyritty turvaamaan kuluttajan asemaa erityisesti hinnan määräytymisen, työn laadun ja suoritushäiriöiden seuraamusten osalta. Tutkimuksen tavoitteena on systematisoida KSL 9 luvun keskeinen sisältö osana sopimusoikeuden yleisiä periaatteita sekä analysoida KSL 9 luvun tulkintaa suhteessa muuhun lainsäädäntöön ja oikeuskirjallisuudessa vakiintuneisiin periaatteisiin.
Tutkimus toteutetaan lähtökohtaisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä. Se perustuu voimassa olevan oikeuden systematisointiin, säännösten tulkintaan ja oikeuskäytännön analyysiin. Tutkimusaineisto koostuu tuomioistuinten ratkaisuista sekä KRIL:n täysistunto- ja jaostopäätöksistä. Aineiston ohella lähdeaineistona käytetään oikeuskirjallisuutta, lain esitöitä sekä rakennusalan yleisiä vakiosopimusehtoja. Lainopillisen tarkastelun lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään oikeuspoliittista näkökulmaa, jossa arvioidaan sääntelyn toimivuutta käytännössä ja sen vaikutuksia osapuolten sopimusasemaan, riskien jakautumiseen ja näyttötaakan kohdentumiseen rakennusurakoissa ja taloelementtikaupassa. Tällä tavoin muodostetaan kokonaiskuva siitä, miten KSL 9 luvun sääntely toimii käytännössä ja millaisia ongelmia lain soveltamisessa ilmenee.
Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ovat, millaisia suoritushäiriöitä esiintyy KSL 9 luvun soveltamistilanteissa ja mitä oikeudellisia seuraamuksia niillä on, millaiset sopimusehdot ja toteutustavat johtavat useimmin riitoihin sekä miten tuomioistuimet ja kuluttajariitalautakunta (KRIL) tulkitsevat lain säännöksiä. Tutkimuksessa selvitetään myös, millä tavoin suoritushäiriöihin voidaan varautua etukäteen ja miten niiden vaikutuksia voidaan minimoida. Tarkastelu kattaa sekä kuluttajan että elinkeinoharjoittajan näkökulman, mutta painopiste on kuluttajansuojaoikeudessa.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että KSL 9 luvun tulkinnassa keskeistä on sitovan kustannusarvion merkitys, hyvän rakennustavan asema suorituksen virheen arvioinnissa sekä seuraamusjärjestelmän porrastuminen hinnanalennuksesta sopimuksen purkuun sopimusrikkomuksen olennaisuuden perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että merkittävimmät riidanaiheet liittyvät kustannusarvioiden epäselvyyksiin, lisätöiden hyväksymiseen, suorituksen virheellisyyteen ja aikataulujen viivästyksiin. Näissä tilanteissa tulkintariski ja näyttötaakka lisäkustannuksista kohdistuvat pääsääntöisesti toimeksisaajaan KSL 9 luvun, oikeuskäytännön ja sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. KSL 9 luvun pakottava sääntely antaa kuluttajalle vahvan suojan, mutta riitoja syntyy silti, ja näyttövaikeudet voivat johtaa pitkiin prosesseihin sekä merkittäviin oikeudenkäyntikuluihin.
Tämä tutkimus tarkastelee KSL 9 luvun soveltamista rakennusurakoissa ja taloelementtikaupassa. Rakentamiseen liittyvät sopimukset eroavat tavanomaisesta kuluttajakaupasta, sillä ne ovat pitkäkestoisia, taloudellisesti merkittäviä ja sisältävät teknisiä riskejä. Lainsäädännöllä on pyritty turvaamaan kuluttajan asemaa erityisesti hinnan määräytymisen, työn laadun ja suoritushäiriöiden seuraamusten osalta. Tutkimuksen tavoitteena on systematisoida KSL 9 luvun keskeinen sisältö osana sopimusoikeuden yleisiä periaatteita sekä analysoida KSL 9 luvun tulkintaa suhteessa muuhun lainsäädäntöön ja oikeuskirjallisuudessa vakiintuneisiin periaatteisiin.
Tutkimus toteutetaan lähtökohtaisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä. Se perustuu voimassa olevan oikeuden systematisointiin, säännösten tulkintaan ja oikeuskäytännön analyysiin. Tutkimusaineisto koostuu tuomioistuinten ratkaisuista sekä KRIL:n täysistunto- ja jaostopäätöksistä. Aineiston ohella lähdeaineistona käytetään oikeuskirjallisuutta, lain esitöitä sekä rakennusalan yleisiä vakiosopimusehtoja. Lainopillisen tarkastelun lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään oikeuspoliittista näkökulmaa, jossa arvioidaan sääntelyn toimivuutta käytännössä ja sen vaikutuksia osapuolten sopimusasemaan, riskien jakautumiseen ja näyttötaakan kohdentumiseen rakennusurakoissa ja taloelementtikaupassa. Tällä tavoin muodostetaan kokonaiskuva siitä, miten KSL 9 luvun sääntely toimii käytännössä ja millaisia ongelmia lain soveltamisessa ilmenee.
Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ovat, millaisia suoritushäiriöitä esiintyy KSL 9 luvun soveltamistilanteissa ja mitä oikeudellisia seuraamuksia niillä on, millaiset sopimusehdot ja toteutustavat johtavat useimmin riitoihin sekä miten tuomioistuimet ja kuluttajariitalautakunta (KRIL) tulkitsevat lain säännöksiä. Tutkimuksessa selvitetään myös, millä tavoin suoritushäiriöihin voidaan varautua etukäteen ja miten niiden vaikutuksia voidaan minimoida. Tarkastelu kattaa sekä kuluttajan että elinkeinoharjoittajan näkökulman, mutta painopiste on kuluttajansuojaoikeudessa.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että KSL 9 luvun tulkinnassa keskeistä on sitovan kustannusarvion merkitys, hyvän rakennustavan asema suorituksen virheen arvioinnissa sekä seuraamusjärjestelmän porrastuminen hinnanalennuksesta sopimuksen purkuun sopimusrikkomuksen olennaisuuden perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että merkittävimmät riidanaiheet liittyvät kustannusarvioiden epäselvyyksiin, lisätöiden hyväksymiseen, suorituksen virheellisyyteen ja aikataulujen viivästyksiin. Näissä tilanteissa tulkintariski ja näyttötaakka lisäkustannuksista kohdistuvat pääsääntöisesti toimeksisaajaan KSL 9 luvun, oikeuskäytännön ja sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. KSL 9 luvun pakottava sääntely antaa kuluttajalle vahvan suojan, mutta riitoja syntyy silti, ja näyttövaikeudet voivat johtaa pitkiin prosesseihin sekä merkittäviin oikeudenkäyntikuluihin.