Etätyö hoitotyössä : kartoittava kirjallisuuskatsaus
Nurmi, Ville (2025-12-10)
Etätyö hoitotyössä : kartoittava kirjallisuuskatsaus
(10.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119292
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119292
Tiivistelmä
Etätyön tekeminen on yleistynyt ja tullut ajankohtaiseksi viimeistään COVID-19 pandemian aikana. Hoitotyössä etätyö on ollut kuitenkin melko harvinaista, moniin muihin aloihin verrattuna. Etätyö voi oikein toteutettuna kuitenkin ratkaista joitakin hoitotyön ajankohtaisia ongelmia, kuten työvoimapulaa sekä hoidon toteuttamista syrjäseuduille. Etätyön toteuttamista on kuitenkin tutkittu melko vähän hoitotyössä.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata hoitotyön etätyötä siitä tehdyn tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdollisia jatkotutkimuskohteita hoitotyön etätyöstä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin CINAHL-, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Mukaanotto- ja poissulkukriteereiden perusteella katsaukseen valikoitui 12 hoitotyön etätyötä koskevaa tutkimusta eri puolilta maailmaa, jotka oli julkaistu vuosina 2012–2020. Tutkimukset analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksessa tunnistettiin neljä pääteemaa hoitotyön etätyöstä, jotka ovat 1) hoitajan osaaminen tai kokemus sen puutteesta, 2) organisaation asenteet ja rajoitteet, 3) teknologian rooli ja 4) etätyön mahdollisuudet. Etätyötä tekevät hoitajat kokivat olevansa asiantuntijoita, mutta toisaalta he kokivat arvostuksen puutetta kollegoiltaan. Etätyönä tehtyä hoitotyötä ”todellisena” hoitotyönä vähäteltiin joskus kollegoiden toimesta. Hoitajat kokivat myös epävarmuutta siitä, osaavatko he arvioida potilaan vointia riittävästi, näkemättä tätä. Koulutuksen rooli korostuukin etätyössä, sillä työskentely on hyvin itsenäistä ja yllättävissä tilanteissa ei apua ole yleensä heti saatavilla. Tämä tunne vaativasta työstä koettiin usein toisaalta myös palkitsevana.
Esihenkilöiden rooli on tärkeä etätyön mahdollistamisessa, heidän tulee esimerkiksi varmistaa riittävä tauotus, sillä etätyössä se usein ei ole riittävää. Myös mahdollisuus keskustella muiden hoitajien kanssa esimerkiksi digitaalisesti on tärkeää, jotta apua voi tarvittaessa kysyä ja hankalista asiakaskohtaamisista voi keskustella. Etätyöhön voi liittyä joskus myös pelkoa, että hoitajia pyritään korvaamaan, ja tämä koetaan joskus stressaavana. Teknologian tulee olla luotettavaa ja toimivaa ja siihen tulee olla tukea saatavilla aina tarvittaessa. Etätyö oli monille sitä tekeville erittäin mieluisaa, ja he kokivat, että olisivat vaihtaneet ammattia ilman etätyön mahdollisuutta. Etätyö mahdollistaa myös työympäristön muokkaamisen mieluisaksi sekä helpottaa joillakin perhe- ja työelämän yhteensovittamista.
Etätyö hoitotyössä vaatii huomiota ja resursseja niin organisaatiolta, esihenkilöiltä kuin työntekijöiltäkin. Se voi hyvin toteutettuna kuitenkin edistää hoitotyön toteutumista ja erityisesti syrjäseuduilla asuvien ihmisten saamana hoidon toteutumista. Siihen ei kuitenkaan kannata suhtautua vain ratkaisuna resurssipulaan, vaan se enemmänkin laajentaa ja mahdollistaa uusia tapoja toteuttaa perinteisempää hoitotyötä. Hoitajien yhteenkuuluvuuden tunteen mahdollistaminen etätyössä, etätyöhön liittyvien stressitekijöiden ehkäisy ja etätyön tekemisen vaikutukset hoitajien osaamiseen ovat erityisesti aiheita, jotka kaipaavat vielä myös lisätutkimusta.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata hoitotyön etätyötä siitä tehdyn tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää mahdollisia jatkotutkimuskohteita hoitotyön etätyöstä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin CINAHL-, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Mukaanotto- ja poissulkukriteereiden perusteella katsaukseen valikoitui 12 hoitotyön etätyötä koskevaa tutkimusta eri puolilta maailmaa, jotka oli julkaistu vuosina 2012–2020. Tutkimukset analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksessa tunnistettiin neljä pääteemaa hoitotyön etätyöstä, jotka ovat 1) hoitajan osaaminen tai kokemus sen puutteesta, 2) organisaation asenteet ja rajoitteet, 3) teknologian rooli ja 4) etätyön mahdollisuudet. Etätyötä tekevät hoitajat kokivat olevansa asiantuntijoita, mutta toisaalta he kokivat arvostuksen puutetta kollegoiltaan. Etätyönä tehtyä hoitotyötä ”todellisena” hoitotyönä vähäteltiin joskus kollegoiden toimesta. Hoitajat kokivat myös epävarmuutta siitä, osaavatko he arvioida potilaan vointia riittävästi, näkemättä tätä. Koulutuksen rooli korostuukin etätyössä, sillä työskentely on hyvin itsenäistä ja yllättävissä tilanteissa ei apua ole yleensä heti saatavilla. Tämä tunne vaativasta työstä koettiin usein toisaalta myös palkitsevana.
Esihenkilöiden rooli on tärkeä etätyön mahdollistamisessa, heidän tulee esimerkiksi varmistaa riittävä tauotus, sillä etätyössä se usein ei ole riittävää. Myös mahdollisuus keskustella muiden hoitajien kanssa esimerkiksi digitaalisesti on tärkeää, jotta apua voi tarvittaessa kysyä ja hankalista asiakaskohtaamisista voi keskustella. Etätyöhön voi liittyä joskus myös pelkoa, että hoitajia pyritään korvaamaan, ja tämä koetaan joskus stressaavana. Teknologian tulee olla luotettavaa ja toimivaa ja siihen tulee olla tukea saatavilla aina tarvittaessa. Etätyö oli monille sitä tekeville erittäin mieluisaa, ja he kokivat, että olisivat vaihtaneet ammattia ilman etätyön mahdollisuutta. Etätyö mahdollistaa myös työympäristön muokkaamisen mieluisaksi sekä helpottaa joillakin perhe- ja työelämän yhteensovittamista.
Etätyö hoitotyössä vaatii huomiota ja resursseja niin organisaatiolta, esihenkilöiltä kuin työntekijöiltäkin. Se voi hyvin toteutettuna kuitenkin edistää hoitotyön toteutumista ja erityisesti syrjäseuduilla asuvien ihmisten saamana hoidon toteutumista. Siihen ei kuitenkaan kannata suhtautua vain ratkaisuna resurssipulaan, vaan se enemmänkin laajentaa ja mahdollistaa uusia tapoja toteuttaa perinteisempää hoitotyötä. Hoitajien yhteenkuuluvuuden tunteen mahdollistaminen etätyössä, etätyöhön liittyvien stressitekijöiden ehkäisy ja etätyön tekemisen vaikutukset hoitajien osaamiseen ovat erityisesti aiheita, jotka kaipaavat vielä myös lisätutkimusta.