Vesiosuuskunta vesihuollon toimijana ja vesiosuuskunnan konkurssi vesihuollon järjestämisen näkökulmasta

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee VHL:n mukaisina vesihuoltolaitoksina toimivien vesiosuuskuntien oikeudellista asemaa vesihuollon toimijoina, sekä vesiosuuskuntien konkurssia erityisesti vesihuollon järjestämiseen kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Tutkielman pyrkimyksenä on tuoda lisänäkökulmaa VHL:n uudistuksessa tavoiteltavaan vesihuollon kriisinkestävyyden parantamiseen erityisesti insolvenssitilanteen arvioinnin kautta, sekä jäsentää vähälle oikeustieteelliselle tutkimukselle jääneen yhteiskunnallisesti merkittävän vesihuoltotoimijan asemaa. Tutkimusaihe on saanut kimmokkeen Itä-Hartolan vesiosuuskunnan konkurssista, jonka seurauksia käsiteltiin KHO:ssa asti.

Tutkielman tavoitteena on vastata kysymyksiin, mikä on vesiosuuskuntien asema osana suomalaista vesihuoltojärjestelmää, miten vesihuolto-oikeudellinen ja osuuskuntaoikeudellinen sääntely nivoutuvat vesiosuuskunnissa yhteen ja miten vesiosuuskunnan toiminnan päättymiseen tähtäävä konkurssimenettely suhteutuu vesiosuuskunnan huolehtimisvastuuseen vesihuollosta toiminta-alueellaan. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan lainopillisella metodilla, eli systematisoimalla ja tulkitsemalla pääasiassa vesihuolto-oikeudellisia, osuuskuntaoikeudellisia ja konkurssioikeudellisia oikeusnormeja. Tutkielman kysymyksenasettelu on ongelmakeskeinen, mikä ohjaa lainopillisen tarkastelun kohteita ja johtaa siihen, että tutkielma läpileikkaa useita oikeudenaloja.

Tutkielmassa havaitaan, että vesiosuuskunnat ovat julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen välissä toimivia välttämättömyyspalvelujen tarjoajia, vesiosuuskuntien toimintaedellytyksiin vaikuttavat vahvasti julkisoikeudelliset päätökset, erityisesti kunnan vesiosuuskunnan toiminta-aluetta koskevan päätöksen sisältö, ja vesiosuuskunnan ja asiakkaan välinen sopimussuhde on laajasti säännelty. Kaikkien vesihuollon kannalta välttämättömien sopimusten jatkuvuutta ja kohtuullisuutta ei suojattu vesihuollon erityispiirteiden edellyttämällä tavalla, ja tutkielmassa ehdotetaan VHL:n sääntelyn ulottamista talousveden toimittamista ja jäteveden vastaanottamista koskevien sopimusten hinnoitteluun ja irtisanomiseen.

Tutkielmassa havaitaan, että vesihuollon turvaamista ei ole erikseen säännelty vesiosuuskunnan konkurssissa, vaan välttämättömyyspalveluluonteesta huolimatta vesihuoltopalvelut voidaan konkurssipesän toimesta lopettaa vastaavasti kuin muukin velallisen liiketoiminta. Vesiosuuskunnan asiakkaalla ei ole kuitenkaan toiminta-alueen voimassaollessa oikeutta irtisanoa vesihuollon sopimuksia konkurssin perusteella. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että konkurssista seuraa vastuita kunnalle vesihuollon järjestämisvastuun ja usein myös takausvastuun muodossa, mutta kunnalla ei ole selvää velvollisuutta turvata vesihuoltopalveluita vesiosuuskunnan konkurssitilanteessa. Tutkielmassa ehdotetaan vaihtoehtoisina sääntelyratkaisuina vesihuollon turvaamisvelvollisuuden asettamista konkurssitilanteessa joko konkurssipesälle tai kunnalle.