Luonnon ja luovuuden välistä yhteyttä selittävät tekijät divergentin ajattelun tehtävässä

Abstract

Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään vaikuttaako luonto luovuuteen kielellisessä divergentin ajattelun tehtävässä, ja mitkä tekijät selittävät mahdollista yhteyttä. Evolutiiviset teoriat luonnon vaikuttavuudesta esittävät, että luonnolle altistuminen auttaa palautumaan kognitiivisesta rasituksesta ja ohjaamaan tarkkaavaisuutta uudelleen. Lisäksi teorioiden mukaan luontoaltistuksen herättämät positiiviset tunnereaktiot syrjäyttävät negatiivisia tunnereaktioita johtaen stressin lievenemiseen. Onkin mahdollista, että luontoaltistus edistäisi luovaa ajattelua kognitiivisia resursseja vapauttamalla ja stressiä lievittämällä. Myös aiemmat luontoa ja luovuutta koskevat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että positiiviset tunnereaktiot ja ympäristön palauttavuuden kokemus saattavat selittää sitä, miksi luonto vaikuttaa edistävän luovuutta. Aiempi tutkimus aiheesta on kuitenkin vähäistä ja suurin osa tutkimuksista on toteutettu laadullisella tutkimustavalla. Täten yhteyttä selittävät tekijät ovat edelleen epäselviä. Tutkimus toteutettiin kokeellisella online-tutkimusasetelmalla, ja siihen osallistui 297 englantia äidinkielenään puhuvaa 19—65-vuotiasta tutkittavaa. Tutkittavat satunnaistettiin joko luontoryhmään tai kontrollina toimineeseen urbaaniryhmään, minkä mukaisesti he katselivat joko luonto- tai urbaanivideoita ennen luovaa divergenttiä ajattelua mittaavaa tehtävää ja sen aikana. Luovuutta arvioitiin fluenssina eli vastausten määränä sekä semanttisina etäisyyksinä mitattuna joustavuutena ja omaperäisyytenä. Lisäksi kolmen sokkoutetun arvioijan arvioiden perusteella laskettiin subjektiivisen luovuuden muuttuja. Positiivisia tunnereaktioita ja ympäristön koettua palauttavuutta tarkasteltiin mahdollisina luonnon ja luovuuden välistä yhteyttä selittävinä tekijöinä. Lisäksi kartoitettiin yksilöllisen luontoyhteyden tason muuntavaa yhteyttä luovuustehtävässä suoriutumiseen luontoaltistuksen jälkeen. Luontoaltistuksen havaittiin vaikuttavan luovuuteen subjektiivisesti arvioituna luovuutena sekä omaperäisyytenä mitattuna. Lisäksi luontovideoaltistus vaikutti ympäristön palauttavuuden kokemuksiin sekä tunnereaktioihin. Tästä huolimatta palauttavuuden kokemusten tai tunnereaktioiden ei havaittu toimivan mediaattoreina luonnon ja luovuuden välillä. Mediaatioyhteyksien lisäksi kartoitettiin palauttavuuden kokemusten ja tunnereaktioiden mahdollisia moderaatioyhteyksiä. Lumoutuneisuus toimi moderaattorina luonnon ja omaperäisyyden välillä, ja rentoutuneisuus luonnon ja semanttisen joustavuuden välillä. Mitä lumoutuneemmaksi tai rentoutuneemmaksi tutkittavat itsensä kokivat, sitä omaperäisempiä ja joustavampia vastauksia he antoivat luontoryhmässä. Sen sijaan luontoyhteyden ei havaittu muuntavan luonnon vaikutusta luovuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella yksilölliset erot luontovideoiden kokemisessa näyttävät selittävän niiden vaikutusta luovaan ajatteluun.