Asiantuntijoiden suhtautuminen hybridimallin tiukentamiseen
Riikonen, Emma (2025-12-08)
Asiantuntijoiden suhtautuminen hybridimallin tiukentamiseen
(08.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251216120631
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251216120631
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma havainnoi asiantuntijoiden suhtautumista yleistyvään ilmiöön, jossa organisaatiot tiukentavat etätyötä koskevia linjauksiaan. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä asiantuntijoiden asennoitumisesta hybridimallin tiukentumiseen sekä kartoittaa esihenkilöiden roolia muutokseen suhtautumisessa. Tutkielma sijoittuu evolutionaarisen muutoksen kontekstiin, jossa organisaation perustehtävä ja rakenne säilyvät, mutta työjärjestelyjä hienosäädetään hybridimallin sisällä. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin laadullisina haastatteluina tapausorganisaatiossa, joka on suomalainen kemianteollisuuden alalla toimiva suuryritys.
Tutkielman keskeinen löydös on, että asiantuntijat suhtautuivat tapausorganisaatiossa hybridimallin tiukentamiseen pääasiassa kielteisesti. Tärkeimmät muutosvastarintaa nostaneet syyt olivat kuormituksen lisääntyminen, autonomian menettäminen sekä toimistotilan soveltumattomuus keskittymistä vaativaan työhön. Muutos- vastarintaa havaittiin kaikissa Pideritin (2000) viitekehyksen ulottuvuuksissa: se ilmeni behavioraalisessa ulottuvuudessa linjauksen noudattamatta jättämisenä ja avoimena kriittisenä puheena, affektiivisesti ärtymyksenä ja kognitiivisesti siten, että asiantuntijat eivät pitäneet muutosta tarpeellisena tai kokeneet sen palvelevan organisaation etua. Muutosvastarintaa näytti lieventäneen lähiesihenkilöiden joustava ja empaattinen suhtautuminen.
Tutkielma täydentää aiempaa hybridityötä ja muutosvastarintaa käsittelevää kirjallisuutta yhdistämällä ne uuteen ilmiöön, jossa organisaatiot tiukentavat hybridimallejaan. Tutkielma tuo uutta tietoa asiantuntijoiden suhtautumisesta hybridimallin tiukentamiseen organisaatiossa ja valottaa suhtautumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman löydösten avulla johto ja esihenkilöt voivat potentiaalisesti paremmin ymmärtää hybridi- mallin tiukentamiseen kohdistuvaa muutosvastarintaa ja sen taustasyitä. Tutkielman tarjoama tieto voi mahdollisesti auttaa myös muutosvastarinnan ennaltaehkäisyssä.
Tutkielman keskeinen löydös on, että asiantuntijat suhtautuivat tapausorganisaatiossa hybridimallin tiukentamiseen pääasiassa kielteisesti. Tärkeimmät muutosvastarintaa nostaneet syyt olivat kuormituksen lisääntyminen, autonomian menettäminen sekä toimistotilan soveltumattomuus keskittymistä vaativaan työhön. Muutos- vastarintaa havaittiin kaikissa Pideritin (2000) viitekehyksen ulottuvuuksissa: se ilmeni behavioraalisessa ulottuvuudessa linjauksen noudattamatta jättämisenä ja avoimena kriittisenä puheena, affektiivisesti ärtymyksenä ja kognitiivisesti siten, että asiantuntijat eivät pitäneet muutosta tarpeellisena tai kokeneet sen palvelevan organisaation etua. Muutosvastarintaa näytti lieventäneen lähiesihenkilöiden joustava ja empaattinen suhtautuminen.
Tutkielma täydentää aiempaa hybridityötä ja muutosvastarintaa käsittelevää kirjallisuutta yhdistämällä ne uuteen ilmiöön, jossa organisaatiot tiukentavat hybridimallejaan. Tutkielma tuo uutta tietoa asiantuntijoiden suhtautumisesta hybridimallin tiukentamiseen organisaatiossa ja valottaa suhtautumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman löydösten avulla johto ja esihenkilöt voivat potentiaalisesti paremmin ymmärtää hybridi- mallin tiukentamiseen kohdistuvaa muutosvastarintaa ja sen taustasyitä. Tutkielman tarjoama tieto voi mahdollisesti auttaa myös muutosvastarinnan ennaltaehkäisyssä.