Agentti- ja signalointiteorian vaikutukset osinkopolitiikkaan

Abstract

Osingot ja osinkopolitiikka ovat yritysrahoituksen keskeisiä tutkimuskohteita, mutta edelleen niihin liittyy osin ratkaisemattomia kysymyksiä. Tämä tutkielma tarkastelee kirjallisuuskatsauksen avulla, miten agentti- ja signalointiteoria selittävät yritysten osinkopolitiikkaa ja millä tavoin nämä teoriat tukevat osinkojen relevanttiutta, vastoin Millerin ja Moglianin (1961) irrelevanttiusteoreemaa. Aineistona hyödynnetään alan tutkimuksia, vertaisarvioituja artikkeleita sekä yritysjohdolle ja sijoittajille suunnattuja kyselyitä. Tulokset osoittavat, että agenttiteorialla on merkittävä selitysvoima erityisesti vapaan kassavirran ja heikon valvonnan tilanteissa, joissa johto voi investoida liikaa tai tavoitella yksityisiä etuja osakkeenomistajien kustannuksella. Osingot ja velka toimivat tällöin kurinpitomekanismeina, jotka rajoittavat johdon hallinnoitavissa olevaa kassavirtaa ja lisäävät ulkoisen rahoituksen kautta tapahtuvaa valvontaa (Jensen, 1986; Easterbrook, 1984). Signalointiteoria saa osittaista tukea erityisesti markkinareaktioiden kautta. Empiirinen näyttö osoittaa, että osingon korotukset tulkitaan yleisesti positiivisiksi uutisiksi ja osingon laskut negatiivisiksi signaaleiksi, mikä voi selittää yritysten haluttomuuden leikata osinkoja ja preferenssin vakaalle osinkopolitiikalle. Sijoittajat tulkitsevat osingot informatiivisina viesteinä yrityksen tulevaisuuden näkymästä, mutta yritysjohto ei useinkaan kuvaa osinkoja tarkoituksellisina signaaleina vaan vastauksena sijoittajien odotuksiin ja rahoituksen käytännön rajoitteisiin (Brav ym. 2005; Dong ym. 2005). Signaloinnin selitysvoimaa rajoittaa se, että osinkoja maksavat tyypillisesti suuret ja kypsät yritykset, joiden signalointi tarve on vähäistä. Kokonaisuutena tutkielma osoittaa, että agentti- ja signalointiteoriat selittävät osinkopolitiikkaa, mutta vain osittain. Osinkopolitiikan kokonaisvaltainen ymmärrys edellyttää teorioiden yhteisvaikutusten tarkastelua ja kontekstin huomiointia. Tutkielman pohjalta voidaan päätellä osinkojen relevanttiuden syntyvän juuri niissä tilanteissa, joissa irrelevanttiusteoreeman oletukset eivät toteudu: epäsymmetrisen informaation, agenttikustannusten, omistusrakenteen, sijoittajansuojan ja verotuksen yhteisvaikutuksesta.