Akustikusneurinoomien seuranta ja hoito Tyksissä vuosina 2004– 2023
Liljasto, Elias (2025-12-10)
Akustikusneurinoomien seuranta ja hoito Tyksissä vuosina 2004– 2023
Liljasto, Elias
(10.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251218121928
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251218121928
Tiivistelmä
Akustikusneurinooma eli vestibulaarischwannooma on hyvänlaatuinen kahdeksannen aivohermon Schwannin soluista lähtöisin oleva kasvain. Sen esiintyvyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, ja tällä hetkellä Suomessa löydetään kasvaimia noin 50–100 vuodessa. Esiintyvyyden lisääntymistä selittää MRI-kuvausten yleistyminen, minkä vuoksi oireettomia kasvaimia löydetään yhä aikaisemmin. Kasvainten hoitovaihtoehdot ovat aktiiviseuranta, kirurginen poisto, sädehoito ja uusimpana vaihtoehtona biologiset lääkkeet.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon Turun yliopistollisessa keskussairaalassa eli Tyksissä on todettu akustikusneurinoomia vuosina 2004–2013 ja vuosina 2014–2023. Hoitokäytännöt ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana ja tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko eri aikajaksojen välillä eroa hoitotuloksissa. Tutkimuksen tulosten perusteella pyritään ottamaan kantaa tarvittavan seurannan kestoon. Tutkimustuloksia käytetään Tyksin akustikusneurinooma-työryhmän toiminnan kehittämiseen sekä pohdittaessa työnjakoa ja hoitovastuuta eri klinikoiden välillä.Yhteensä potilaita oli 58 kpl, joista ensimmäisessä ajanjaksossa oli 23 kpl ja toisessa 35 kpl. Potilasmäärät Tyksissä ovat akustikusneurinooman suhteen lisääntyneet, mikä vastaa aiemminkin kirjallisuudessa todettua esiintyvyyden lisääntymistä. Hoitomuotojen suhteen oletimme, että seurannan osuus olisi kasvanut myöhemmässä ajanjaksossa. Analyysi kuitenkin osoitti, että eri hoitomuotojen suhteellinen osuus pysyi melko muuttumattomana. Sädehoidon määrä oli lisääntynyt, mikä on linjassa tutkimushypoteesimme kanssa. Sädehoidossa keskimääräinen annosmäärä oli pienentynyt sekä tilastollisesti merkitsevästi (p=0.03) että mitä ilmeisimmin kliinisesti merkittävästi. Tämä annosmäärän lasku voi johtaa tulevaisuudessa vähäisempään määrään sädehoidon aiheuttamia sekundaarisyöpiä. Oletimme, että kasvohermohalvausten määrä olisi vähentynyt kehittyneemmän monitoroinnin avulla, mutta aineistomme perusteella leikkaukseen liittyy silti merkittävä – vähintään välittömän postoperatiivisen ajanjakson – kasvohermohalvauksen riski.Koska viidesosalla jälkimmäisen ajanjakson akustikusneurinoomapotilaista ilmeni tuumorikasvua alkuseurantapisteiden välillä, ei havainto puolla seurantaprotokollan oleellista lyhentämistä nykyisestä, ainakin 5 vuoden seurantaan pyrkivästä menettelystä.
