Äidin ja lapsen painon sekä lapsen temperamenttipiirteiden välinen yhteys

Abstract

Lihavuus on yleistynyt viime vuosikymmenien aikana niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Lapsuuden ylipainolla ja lihavuudella on havaittu merkittäviä lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen. Näiden terveysriskien vuoksi on tärkeää ymmärtää lihavuuteen vaikuttavia ja siltä suojaavia tekijöitä, sekä tunnistaa sen ennaltaehkäisyä tukevia mekanismeja jo lapsuudessa. Lapsen lihavuuden kehittymiseen vaikuttavat laajasti erilaiset yksilö- ja ympäristötekijät, ja lapsuuden reaktiivisuutta ja tahdonalaista itsesäätelyä kuvaavien temperamenttipiirteiden on havaittu olevan yhteydessä lapsen painoon. Lisäksi äidin raskautta edeltävällä painolla on havaittu olevan yhteys lapsen temperamenttipiirteisiin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten äidin paino ja lapsen paino ovat yhteydessä lapsen temperamenttipiirteisiin lapsen ollessa 5–6-vuotias. Yhteyttä tutkittiin vertailemalla lapsiryhmiä, joiden äideillä oli ylipainoa tai lihavuutta mitattuna raskautta edeltävällä painoindeksillä, sekä lapsiryhmiä, joihin kuului normaalipainoisia tai lapsia, joilla oli ylipainoisuutta tai lihavuutta. Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti ylipaino ja lihavuus, sillä niitä voidaan pitää keskeisinä riskiryhminä.

Tutkimus toteutettiin osana Turun yliopiston Varhainen ravitsemus ja terveys -tutkimusryhmän Raskausdiabetes ja Ravinto -tutkimusta. Tämän pro gradu -tutkielman aineisto koostui alkuperäisen pitkittäistutkimuksen äiti-lapsipareista, jotka osallistuivat vuosina 2020–2023 järjestettyyn seurantatutkimukseen lapsen ollessa 5–6-vuotias. Tutkimukseen otettiin mukaan 150 äiti-lapsiparia. Lapsen temperamenttipiirteitä arvioitiin äidin täyttämällä Children's Behavior Questionnaire (CBQ) -kyselylomakkeella. Äidin painon tarkasteluun käytettiin painoindeksiä (BMI) ja lapsen painon tarkasteluun standardoitua painoindeksiä (BMI SDS). Äidit jaettiin kahteen ryhmään: ylipaino (BMI 25 < 30 kg/m2; n = 96) ja lihavuus (BMI ≥ 30 kg/m2; n = 54). Myös lapset jaettiin kahteen ryhmään: normaalipaino (n = 110) ja ylipaino tai lihavuus (n = 40). Äidin ja lapsen painoindeksin ja lapsen temperamenttipiirteiden välistä yhteyttä tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Lisäksi tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä, oliko äitien ja lasten painoryhmien välillä eroavaisuuksia lapsen temperamenttipiirteissä. Tämän jälkeen muodostettiin yleinen lineaarinen malli, jossa mahdollisesti yhteyteen vaikuttavat taustamuuttujat oli vakioitu.

Korrelaatioanalyyseissä vakioiden yhteyteen mahdollisesti vaikuttavat tekijät, ei havaittu yhteyttä lapsen (r = .061-.075, p =.391-.465) tai äidin painoindeksin (r = .001-.057, p = .492-.992) ja lapsen negatiivisen reaktiivisuuden, ekstraversion ja tahdonalaisen itsesäätelyn temperamenttipiirteiden välillä. Ryhmäeroja ei havaittu: lasten, joilla oli normaalipainoa ja lasten, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta temperamenttipiirteet eivät eronneet toisistaan. Temperamenttipiirteissä ei ollut eroavaisuuksia lasten, joiden äideillä oli ylipainoa, ja lasten, joiden äideillä oli lihavuutta välillä. Aiemmista tutkimuksista poikkeavia tuloksia saattavat selittää esimerkiksi lapsien, joilla oli lihavuutta vähäinen määrä otoksessa, äitien normaalipainoisten vertailuryhmän puuttuminen tai yhteyttä välittävän muuttujan puuttuminen tutkimuksesta. Saattaa myös olla, että painon ja temperamentin välinen yhteys ei ole havaittavissa juuri 5–6-vuotiailla lapsilla, vaan että yhteys tulisi näkyviin vasta vanhemmilla lapsilla. Jatkotutkimuksessa tulisi kartoittaa lapsuuden ylipainoon liittyviä riski- ja suojaavia tekijöitä painon ja temperamentin välistä yhteyttä välittäviä tekijöitä.