”Maailma ei anna Japanin unohtaa” – Uutisointi seksiorjuuteen pakotetuista ”lohtunaisista” The Japan Times -sanomalehdessä vuosina 1991–1996

Abstract

Tutkielma tarkastelee, mitä ja miten japanilainen englanninkielinen sanomalehti The Japan Times vuosina 1991–1996 kirjoitti niin kutsutuista ”lohtunaisista”, jotka Japanin keisarillisen armeija pakotti sotilaiden seksiorjiksi Japanin miehittämillä alueilla jo ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi aiheesta kirjoitettiin tietyllä tavalla juuri kyseisenä ajankohtana sekä mitä tekstit ja niissä tehdyt valinnat kertovat The Japan Timesista, Japanin sanomalehtikulttuurista ja historiapoliittisesta keskustelusta 1990-luvun Japanissa. Toisen maailmansodan jälkeen Japaniin lujittui narratiivi, jossa painottui Japanin asema sodan uhrina. Vaikeista aiheista, kuten ”lohtunaisista”, vaiettiin vuosikymmenten ajaksi. Syksyllä 1991 eteläkorealainen Kim Hak Sun avautui kokemuksistaan julkisuuteen ja todisti olleensa seksiorjuuden uhri. Ulostulo rohkaisi myös muita uhreja astumaan esiin ja vaatimaan Japanilta virallista anteeksipyyntöä sekä korvausta kokemuksistaan. Kiista valtion osallisuudesta ja vastuusta tapahtumiin huipentui Japanin perustamaan Asian Women’s Fund -rahastoon, jonka toiminta käynnistyi vuonna 1995. Tutkielma on lehdistöpohjainen mielipidetutkimus, jonka alkuperäisaineistona toimivat The Japan Times uutiset ja pääkirjoitukset. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa diskurssianalyysin keinoin. Menetelmä mahdollistaa tekstien tarkastelun suhteuttamalla sen aikakauden poliittiseen ja journalistiseen kontekstin, jota määrittivät konservatiivisen Liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) hegemoninen asema pääministeripuolueena sekä reportteriklubijärjestelmän aiheuttamat haasteet. Japanin suurimmat medialähteet tekevät kisha-klubien eli reportteriklubien kautta tiivistä yhteistyötä maan vaikuttavimpien poliitikkojen, yritysjohtajien ja virkamiesten kanssa. Järjestelmä mahdollistaa toimittajille ensikäden tietoa poliittisista ja hallinnollisista lähteistä, mutta sama tiivis yhteys ajaa toimittajia usein itsesensuuriin. Tutkielma laajentaa ymmärrystä Japanin sodanjälkeisestä muistipolitiikasta ja median roolista sen muotoutumisessa. Tulokset osoittavat, että The Japan Timesin uutisointi ”lohtunaisista” muuttui tarkasteluajanjaksolla merkittävästi. 1990-luvun alussa uutisointi oli varovaista ja pidättäytyvää, mikä heijasti Japanin vaikeutta käsitellä sotahistoriaansa avoimesti ja kriittisesti. Valtionjohdon esittämät sovittelevat lausunnot sekä Japanin sisäpoliittinen murros vapauttivat median käsittelemään lohtunaiskysymystä aiempaa kriittisemmin. Uutisoinnin muutos kuvastaa sekä kasvavaa kansainvälistä painetta että hallituksen asteittain avautuvaa suhtautumista omaan menneisyyteensä.