Yritysvastuudirektiivin mukaisten ympäristövastuullisuussopimusten kilpailua rajoittavien ehtojen tunnistaminen ja niistä seuraavien ympäristöhyötyjen kilpailuoikeudellinen punninta

Abstract

Euroopan unionin perussopimukset ja niistä johdettu oikeus sitovat ympäristönsuojan korkean tason varmistamisen kaikkeen unionin alueella tapahtuvaan toimintaan. Yritysvastuudirektiivin säätäminen on osa tätä kehitystä sen asettaessa suuryrityksille huolellisuusvelvoitteen varmistaa niiden kumppaneiden toiminnan ympäristövastuullisuuden toteutuminen. Yritysten tulee kuitenkin toiminnassaan huomioida myös muut unionin kantavat periaatteet ja sääntely, kuten sisämarkkinoiden taloudellisen toimivuuden varmistavat kilpailunormit. Huolellisuusvelvoitteen täyttyminen voi tietyissä tilanteissa edellyttää sellaisia sopimusehtoja, joilla kumppanien itsenäistä toimintavapautta tai hinnoittelupäätöksiä tullaan rajoittaneeksi tai joiden seurauksena yritystenvälinen yhteistyö estyy. Oikeuskirjallisuudessa on arvioitu liikekumppaneilta vaadittavan ympäristövastuullisuuden velvoitteiden asianmukaisen toteuttamisen voivan johtaa kilpailuoikeudellisiin rikkomuksiin. Tässä tutkielmassa on lainopillisia metodeja hyödyntämällä arvioitu asianmukaisen huolellisuusvelvoitteen täyttämisestä johtuvia yrityksiin kohdistua kilpailuoikeudellisia riskejä. Arvioinnissa on hyödynnetty kummankin asiaankuuluvan oikeudenalan sääntelyä ja oikeuskirjallisuutta, ottaen erityisesti yritysvastuudirektiivistä seuraavat velvoitteet huomioon. Kilpailurikkomusten arviointi suoritetaan tapauskohtaisesti markkinaolosuhteet ja -voima huomioiden. Seuraamusten välttämiseksi yritysten tulee pidättäytyä edellyttämästä tarpeettoman laajoja tai tiukkoja vastuullisuusehtoja, jotka rajoittavat kumppanien toimintavapautta. Samanaikaisesti tämä tutkielma osoittaa, että ympäristöön kohdistuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten asianmukainen huomiointi edellyttää pitkälle menevää sopimuksiin perustuvaa kumppanien hallintaa. Erityisesti hinnoitteluun tai markkinoiden jakoon puuttuvat ehdot ovat tässä tutkielmassa tunnistettu ongelmallisiksi. Tutkielma osoittaa ympäristöhyötyjen kilpailuoikeudellista tulkintaa koskevan oikeuskäytännön olevan tältä osin kuitenkin epäyhtenäistä ja kehittymätöntä. Ympäristövastuullisuussopimukset voivat rajoittaa kilpailua samalla, kun niiden tuottamia hyötyjä ei väistämättä tunnisteta kuluttajien edun ensisijaisuutta korostavassa tehokkuuspuolustuksen tulkinnassa. Tämän tutkielman tulosten mukaan yritystoiminnan oikeusvarmuutta voitaisiin kasvattaa mallisopimuslausekkeita ja muita täsmentäviä ohjeita antamalla. Tämän tutkielman tulosten perusteella yritys voi välttää kilpailurikkomuksesta johtuvia seuraamuksia edellyttämällä vain sellaisia vastuullisuussopimusten ehtoja, joista ei koidu taloudellista haittaa kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla. Kestävän kehityksen periaatteiden painokkaampi huomioiminen kilpailuoikeudellisessa tehokkuuspuolustuksessa mahdollistaisi ympäristöarvoja koskevien kollektiivisten hyötyjen huomioimisen sekä merkityksellisillä markkinoilla, että niiden ulkopuolella. Oikeuskirjallisuudessa on myös ehdotettu ympäristövastuullisuussopimusten poislukemista kokonaisuutena kilpailuarvioinnista. Tutkielma osoittaa tällaisen laajemman tulkinnan helpottavan yritysvastuudirektiivin velvoitteiden täyttämistä ja ympäristövastuun asianmukaista toteutumista. Tutkielman tulokset osoittavat, että oikeuskäytäntö ja unionin komission ohjeet tarjoavat kuitenkin vain rajoitetusti tukea kilpailunormien modernimmalle tulkinnalle.