Lääkehoidon opetusmenetelmät sairaanhoitajakoulutuksessa : integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lääkitysvirheet ovat yleisin syy terveydenhuollon haittatapahtumiin. Lääkehoidon toteuttaminen kuuluu olennaisesti sairaanhoitajien työtehtäviin, minkä vuoksi sairaanhoitajien lääkehoito-osaamisen merkitys on potilasturvallisuuden kannalta keskeinen. Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen edellyttää monipuolista osaamista, jonka perusta rakennetaan jo sairaanhoitajien perustutkintokoulutuksessa.

Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajakoulutuksen lääkehoidon opetuksessa käytettyjä opetusmenetelmiä ja tunnistaa tekijöitä, jotka edistävät lääkehoidon oppimista. Tutkimusaineiston keruussa noudatettiin hakustrategiaa ja aineiston hakuun käytettiin keskeisiä hoitotieteen alan tietokantoja, jotka olivat PubMed, CINAHL, Cochrane ja Medic. Systemaattista hakua täydennettiin manuaalisilla hauilla. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 18 empiiristä tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2025. Tutkimusten laatu arvioitiin Mixed Methods Appraisal Tool (MMAT) -kriteeristöllä. Tutkimusaineisto analysoitiin Whittemoren ja Knaflin (2005) viiden vaiheen prosessia noudattaen.

Katsaukseen valituissa tutkimuksissa käytettiin monipuolisia tutkimusmenetelmiä. Yleisimpiä olivat kvantitatiiviset kvasikokeelliset tutkimusasetelmat (pretest-posttest), joilla arvioitiin opetusmenetelmien vaikutusta osaamiseen. Lisäksi käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä kuten haastatteluja ja sisällönanalyysiä sekä monimenetelmällisiä tutkimuksia, joissa yhdistettiin muun muassa testejä ja opiskelijapalautteita. Aineistonkeruussa hyödynnettiin kyselylomakkeita, tietotestejä, havainnointia ja digitaalisten oppimateriaalien analyysiä.

Tulosten perusteella vuorovaikutteiset ja opiskelijoita aktivoivat opetusmenetelmät kuten simulaatioharjoittelu, potilastapauksiin perustuva oppiminen ja erilaisten digitaalisten oppimateriaalien käyttö tukevat lääkehoidon oppimista. Simulaatioharjoittelu osoittautui erityisen tehokkaaksi opetusmenetelmäksi käytännön taitojen ja päätöksentekokyvyn kehittämisessä. Digitaaliset oppimisratkaisut, kuten verkko-oppimisympäristöt ja pelilliset sovellukset tarjoavat joustavuutta ja lisäävät opiskelijoiden sitoutumista, mutta niiden käyttö on vielä vähäistä. Useissa tutkimuksissa korostettiin, että lääkehoidon opetuksessa tulisi hyödyntää realistisia, kliinisiä tilanteita vastaavia oppimisympäristöjä sekä välineitä ja tarvikkeita, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin käytännön hoitotyötä. Lisäksi potilastapausten tulisi olla aitoja tilanteita jäljitteleviä, jotta teoria ja käytäntö yhdistyvät oppimisessa. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin farmakologian opetuksen vahvistaminen, lähiopetuksen lisääminen ja opiskelijoiden kuormituksen huomioiminen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että parhaat oppimistulokset lääkehoidon opetuksessa saavutetaan yhdistelemällä erilaisia opetusmenetelmiä: teoriaopetusta, luokkaharjoittelua ja innovatiivisia digitaalisia menetelmiä. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti virtuaalipelien ja interaktiivisten opetusmenetelmien soveltuvuudesta lääkehoidon opetukseen sekä erilaisten opetusmenetelmien vaikutuksesta opiskelijoiden hyvinvointiin.

Medication errors are the leading cause of adverse events in healthcare. Administering medication is an essential part of nurses' duties, which makes nurses' competence in medication management crucial for patient safety. Ensuring safe medication administration requires diverse skills, which are established during nurses' basic degree education.

The purpose of this integrative literature review was to describe the teaching methods used in nursing education for medication management and to identify factors that promote learning in this area. In collecting the research data, a search strategy was followed. A systematic search was conducted in PubMed, CINAHL, Cochrane, and Medic databases and complemented by manual searches. Eighteen empirical studies published between 2015 and 2025 were included and appraised using the Mixed Methods Appraisal Tool (MMAT). The research data was analyzed following the five-stage process of Whittemore and Knafl (2005).

The studies selected for the review employed a variety of research methods. The most common were quantitative quasi-experimental research designs (pretest-posttest), which assessed the impact of teaching methods on competence. In addition, qualitative methods such as interviews and content analysis were used, as well as mixed-method studies that combined, among other approaches, tests and student feedback. Data collection utilized questionnaires, knowledge tests, observation, and analysis of digital learning materials.

Based on the findings, interactive and student-engaging teaching methods such as simulation exercises, case-based learning, and the use of various digital learning materials support the acquisition of medication management skills. Simulation training proved to be particularly effective as a teaching method for developing practical skills and decision-making abilities. Digital solutions, such as online learning environments and gamified applications offer flexibility and increase student engagement but remain underutilized. Recommendations emphasize the use of realistic clinical scenarios, authentic patient cases, and tools that replicate nursing practice. Areas for improvement include strengthening pharmacology education, increasing face-to-face instruction, and addressing student workload.

In conclusion, optimal learning outcomes in medication education are achieved through a combination of theoretical instruction, classroom practice, and innovative digital methods. Further research is particularly needed on the effectiveness of virtual games and interactive strategies in medication education as well as on the impact of various teaching methods on students' well-being.