Diabetesta sairastavien ikääntyvien henkilöiden kokemukset jalkojen omahoidon ohjauksesta
Järvinen, Hanna (2025-12-18)
Diabetesta sairastavien ikääntyvien henkilöiden kokemukset jalkojen omahoidon ohjauksesta
(18.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124918
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124918
Tiivistelmä
Diabetesta sairastavien ikääntyvien henkilöiden jalkaterveys perustuu vaikuttavaan ennaltaehkäisyyn, jota tukevat säännöllinen jalkojen omahoito ja asiantunteva omahoidon ohjaus. Koska diabetes ja sen lisäsairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa merkittävästi, korostuu varhaisen ohjauksen ja yksilöllisten jalkaterveyttä edistävien toimien tarve. Pitkäaikainen hyperglykemia altistaa hermoston ja verenkierron muutoksille, mikä lisää alaraajahaavaumien riskiä erityisesti ikääntyvillä henkilöillä. Säännöllinen jalkojen omahoito, riskitekijöiden tunnistaminen sekä oikea-aikainen hoitoon hakeutuminen ovat keskeisiä haavaumien ehkäisyssä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien diabetesta sairastavien henkilöiden kokemuksia jalkojen omahoidon ohjauksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ikääntyville diabetesta sairastaville henkilöille suunnattua jalkojen omahoidon ohjauksen laatua. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla (n = 17), ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Osallistujat olivat 64–84-vuotiaita diabetesta sairastavia henkilöitä, joista valtaosalla oli tyypin 2 diabetes.
Tutkimukseen osallistuneiden haastateltujen mukaan jalkojen omahoidon ohjausta toteutettiin, mutta sen määrä, sisältö ja toteutustavat vaihtelivat. Ohjaus painottui ihon ja kynsien hoitoon, ja monet kokivat ohjauksen jäävän yleisluontoiseksi tai satunnaiseksi. Ikääntyvät pitivät jalkojen omahoitoa tärkeänä ja kokivat yksilöllisen, käytännönläheisen ja ajantasaisen ohjeistuksen tukevan sen toteuttamista. Ohjauksen vaikuttavuuteen vaikuttivat palveluiden saavutettavuus, ammatillinen tuki sekä ohjauksen jatkuvuus. Yhdenvertaisuuden varmistaminen edellyttää jalkaterveyspalveluiden nopeaa ja taloudellista saavutettavuutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että jalkojen omahoidon ohjauksen kehittäminen edellyttää yksilöllisempää ja systemaattisempaa ohjausmallia, joka huomioi ikääntyvien henkilöiden arjen tarpeet ja toimintakyvyn. Jatkotutkimus voisi syventää ymmärrystä siitä, millaiset ohjaus- ja palvelumallit tukevat kokonaisvaltaisesti ikääntyvien diabetesta sairastavien jalkaterveyttä ja vahvistavat omahoidon motivaatiota ja jatkuvuutta. The foot health of ageing individuals with diabetes is founded on effective prevention, supported by regular foot self-care and professional guidance. As diabetes and its complications place a considerable burden on healthcare systems, the need for early education and individually tailored foot-health interventions is emphasized. Long-term hyperglycaemia predisposes individuals to neurological and vascular changes, increasing the risk of lower-extremity ulcers, particularly among older adults. Regular foot self-care, recognition of risk factors, and timely access to care are central to ulcer prevention.
The purpose of this study was to describe the experiences of ageing individuals with diabetes regarding foot self-care education. The aim was to improve the quality of self-care education targeted at this population. Data were collected through semi-structured individual interviews (n = 17) and analyzed using inductive content analysis. Participants were 64–84 years old, most of whom had type 2 diabetes.
According to the interviewees, foot self-care education was provided, but its amount, content, and methods varied. Education often focused on skin and nail care, and many perceived the guidance as general or sporadic. Participants considered foot self-care essential and felt that individualized, practical, and up-to-date guidance supported its implementation. The accessibility of services, professional support, and continuity of guidance influenced the effectiveness of education. Ensuring equity requires timely, affordable access to foot health services.
In conclusion, improving foot self-care education for ageing individuals with diabetes requires more individualized, systematic educational models that take into account their everyday needs and functional capacity. Further research is needed to deepen the understanding of which academic and service models best support comprehensive foot health and strengthen motivation and continuity in self-care.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien diabetesta sairastavien henkilöiden kokemuksia jalkojen omahoidon ohjauksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ikääntyville diabetesta sairastaville henkilöille suunnattua jalkojen omahoidon ohjauksen laatua. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla (n = 17), ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Osallistujat olivat 64–84-vuotiaita diabetesta sairastavia henkilöitä, joista valtaosalla oli tyypin 2 diabetes.
Tutkimukseen osallistuneiden haastateltujen mukaan jalkojen omahoidon ohjausta toteutettiin, mutta sen määrä, sisältö ja toteutustavat vaihtelivat. Ohjaus painottui ihon ja kynsien hoitoon, ja monet kokivat ohjauksen jäävän yleisluontoiseksi tai satunnaiseksi. Ikääntyvät pitivät jalkojen omahoitoa tärkeänä ja kokivat yksilöllisen, käytännönläheisen ja ajantasaisen ohjeistuksen tukevan sen toteuttamista. Ohjauksen vaikuttavuuteen vaikuttivat palveluiden saavutettavuus, ammatillinen tuki sekä ohjauksen jatkuvuus. Yhdenvertaisuuden varmistaminen edellyttää jalkaterveyspalveluiden nopeaa ja taloudellista saavutettavuutta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että jalkojen omahoidon ohjauksen kehittäminen edellyttää yksilöllisempää ja systemaattisempaa ohjausmallia, joka huomioi ikääntyvien henkilöiden arjen tarpeet ja toimintakyvyn. Jatkotutkimus voisi syventää ymmärrystä siitä, millaiset ohjaus- ja palvelumallit tukevat kokonaisvaltaisesti ikääntyvien diabetesta sairastavien jalkaterveyttä ja vahvistavat omahoidon motivaatiota ja jatkuvuutta.
The purpose of this study was to describe the experiences of ageing individuals with diabetes regarding foot self-care education. The aim was to improve the quality of self-care education targeted at this population. Data were collected through semi-structured individual interviews (n = 17) and analyzed using inductive content analysis. Participants were 64–84 years old, most of whom had type 2 diabetes.
According to the interviewees, foot self-care education was provided, but its amount, content, and methods varied. Education often focused on skin and nail care, and many perceived the guidance as general or sporadic. Participants considered foot self-care essential and felt that individualized, practical, and up-to-date guidance supported its implementation. The accessibility of services, professional support, and continuity of guidance influenced the effectiveness of education. Ensuring equity requires timely, affordable access to foot health services.
In conclusion, improving foot self-care education for ageing individuals with diabetes requires more individualized, systematic educational models that take into account their everyday needs and functional capacity. Further research is needed to deepen the understanding of which academic and service models best support comprehensive foot health and strengthen motivation and continuity in self-care.