Suomen rooli kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisessa Ruandaan vuosina 1994–1998

Abstract

Tutkielmassani analysoin Suomen roolia Ruandaan perustetun kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisprosessissa. Tuomioistuin perustettiin Yhdistyneiden kansakuntien toimesta tutkimaan ja tuomitsemaan Ruandan kansanmurhan osallisia. Tutkimuskysymykseni ovat siis, miten Suomi on ollut mukana Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisessa, miten Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan tuomioistuimen perustamiseen sekä se, miksi näitä toimia on Suomessa tehty. Käytän aluperäisaineistona ulkoministeriön arkistoja liittyen YK:n Ruanda-tuomioistuimeen. Tutkielmani kannalta merkittävintä aineistoa olivat ulkoministeriön sekä Suomen suurlähetystöjen raportit. Tutkimusmenetelmänä näiden analysoinnissa käytän laadullista sisällön analyysiä ja historiantutkimuksellista päättelyä. Tutkimuskirjallisuus tuomioistuimesta koskettaa pääasiassa kansainvälistä oikeutta. Historiantutkimuksen menetelmillä on tutkittu puolestaan enemmän kansanmurhaa sekä kansainvälisen yhteisön reaktiota tähän. Aineistosta voidaan erottaa suhteellisen selkeästi kolme kategoriaa, joiden mukaan jaan tutkielman pääluvut. Nämä ovat tuomioistuimen perustamisen prosessi, tuomioistuimen rahoitus ja avustaminen sekä tuomioistuimen henkilöstö ja sen haasteet. Tuomioistuin perustettiin Tansanian Arushaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla ja aiheesta keskusteltiin laajasti kansainvälisessä yhteisössä. Suomi kannatti päätöslauselmaa, sillä perustamisen mallilla ei ollut merkitystä Suomen kannalta. Suomessa tehtiin lakimuutoksia tuomioistuimen myötä, sillä haluttiin täyttää päätöslauselman velvoitteet mahdollisimman hyvin. Tuomioistuinta haluttiin tukea rahoittamalla konkreettisia asioita, kuten Arushaan kulkevaa lentoliikennettä. Tämän lisäksi Suomessa vastattiin muun muassa Ruandasta lähteneitä pakolaisia koskevaan tietopyyntöön, vaikka lain puitteissa kaikkia tietoja ei pystytty luovuttamaan. Suomi ei pystynyt lähettämään henkilöstöä tuomioistuimelle tai ehdokkaita syyttäjäksi ja tuomariksi, koska Suomesta ei löytynyt korkeita vaatimuksia täyttävää henkilöä. Suomi tuki tuomioistuinta monella tavalla, mutta se ei ollut ulkopolitiikassa keskiössä. Tuomioistuin vaikutti Suomen lainsäädäntöön ja kansainvälistä yhteistyötä haluttiin tehdä aktiivisesti.