Kuvan ja äänen välistä pilkottava tekijyys : Audiovisuaalinen analyysi dokumenttielokuvan PMMP keikalla: Ei enää ikinä tekijyydestä
Lintunen, Linda (2025-12-19)
Kuvan ja äänen välistä pilkottava tekijyys : Audiovisuaalinen analyysi dokumenttielokuvan PMMP keikalla: Ei enää ikinä tekijyydestä
Lintunen, Linda
(19.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124544
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124544
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin tekijyyttä dokumenttielokuvassa PMMP keikalla: Ei enää ikinä (2025). Tutkimusmenetelmänä toimii audiovisuaalinen analyysi, jonka avulla pyrin selvittämään tekijän motiiveja sekä minkälaista identiteettiä ja artistikuvaa dokumenttielokuva rakentaa PMMP:lle ja erityisesti Paula Vesalalle ja Mira Luodille.
Tutkielmassa taustoitan aluksi naisartistien asemaa, jonka jälkeen esittelen: aineiston, mikä on dokumenttielokuva ja mitä audiovisuaalisuus tarkoittaa. Teoria osuuden jälkeen keskityn yksityiskohtaisesti tulkitsemaan dokumentin ääntä ja kuvaa, jonka jälkeen yhdistelen havaintojani tekijyyden ja identiteetin rakentamisen kanssa.
Analyysini avulla sain selville, että dokumenttielokuvan ohjaaja Kati Laukkanen pyrkii audiovisuaalisilla valinnoillaan ohjaamaan katsojan tulkintaa: dokumentti ei ole neutraali, vaan painottaa naisartistien kokemaa vähättelyä ja epäasiallista kohtelua. Laukkanen hyödyntää esimerkiksi hiljaisuuden käyttöä ja arkista kuvausympäristöä, joiden avulla dokumentti rakentaa PMMP:n identiteettiä haavoittuvaisina, mutta vahvoina naisartisteina, joiden toimijuus ja ääni korostuvat sekä musiikin että kerronnan tasolla. Yhtyeen feministinen ja yhteisöllinen identiteetti vahvistuu sekä audiovisuaalisissa ratkaisuissa että temaattisissa painotuksissa ja samalla teos ottaa osaa naisista ja naisartisteista käytävään keskusteluun.
Tutkielmassa taustoitan aluksi naisartistien asemaa, jonka jälkeen esittelen: aineiston, mikä on dokumenttielokuva ja mitä audiovisuaalisuus tarkoittaa. Teoria osuuden jälkeen keskityn yksityiskohtaisesti tulkitsemaan dokumentin ääntä ja kuvaa, jonka jälkeen yhdistelen havaintojani tekijyyden ja identiteetin rakentamisen kanssa.
Analyysini avulla sain selville, että dokumenttielokuvan ohjaaja Kati Laukkanen pyrkii audiovisuaalisilla valinnoillaan ohjaamaan katsojan tulkintaa: dokumentti ei ole neutraali, vaan painottaa naisartistien kokemaa vähättelyä ja epäasiallista kohtelua. Laukkanen hyödyntää esimerkiksi hiljaisuuden käyttöä ja arkista kuvausympäristöä, joiden avulla dokumentti rakentaa PMMP:n identiteettiä haavoittuvaisina, mutta vahvoina naisartisteina, joiden toimijuus ja ääni korostuvat sekä musiikin että kerronnan tasolla. Yhtyeen feministinen ja yhteisöllinen identiteetti vahvistuu sekä audiovisuaalisissa ratkaisuissa että temaattisissa painotuksissa ja samalla teos ottaa osaa naisista ja naisartisteista käytävään keskusteluun.