"Kukapa ei kaipaisi rakkautta – vaikkapa vain tietokoneen välityksellä" : Digitaalinen parinvalinta vuosien 1966–2005 lehtiartikkeleissa
Pirkola, Selma (2025-12-19)
"Kukapa ei kaipaisi rakkautta – vaikkapa vain tietokoneen välityksellä" : Digitaalinen parinvalinta vuosien 1966–2005 lehtiartikkeleissa
(19.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124422
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124422
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia käsityksiä teknologia-avusteisesta rakkaudesta suomalainen sanoma- ja aikakausilehdistö on pyrkinyt tuottamaan vuosina 1966–2005. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten aineistosta esiin nousevien teemojen käsittely on vuosikymmenten aikana muuttunut.
Aineistona käytetään Kansalliskirjaston digitoitujen kokoelmien lehtiartikkeleja, jotka käsittelevät muun muassa 1960-luvun tietokonetansseja, 1980-luvun IEVA-parinvalintaohjelmaa ja 1990–2000-lukujen vaihteen verkkokeskusteluja ja seuranhakupalstoja. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja lähiluvun keinoin media-arkeologisesta näkökulmasta.
1960-luvulla tietokonerakkaus näyttäytyy teknologisena kuriositeettina, jossa tehokkuutta korostava retoriikka sekoittuu leikkisyyteen. 1980-luvulla digitaalinen parinvalinta kytkeytyy erityisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten maatilojen emännättömyyteen ja maatalouden tulevaisuuteen. 1990-luvun puolivälistä lähtien internetin ja chat-palvelujen käsittelyssä korostuvat erityisesti reaaliaikaisuus ja ennennäkemätön helppous.
Toistuvia teemoja ovat ujous ja häpeä, tehokkuuden ja huolettomuuden lupaukset sekä erilaiset riskit ja mahdollisuudet. Lisäksi aineistosta nousee esiin mielenkiintoinen jaottelu kaupungin ja maaseudun välillä. Johtopäätöksenä esitetään, että vaikka teknologia kehittyy, digitaalisen parinvalinnan ympärillä käydyt keskustelut pysyvät samankaltaisina vuosikymmenestä toiseen. Nämä keskustelut liittyvät erityisesti siihen, kenelle digitaalinen kumppaninhaku on suunnattu, ja missä kulkee todellisena nähdyn rakkauden raja.
Aineistona käytetään Kansalliskirjaston digitoitujen kokoelmien lehtiartikkeleja, jotka käsittelevät muun muassa 1960-luvun tietokonetansseja, 1980-luvun IEVA-parinvalintaohjelmaa ja 1990–2000-lukujen vaihteen verkkokeskusteluja ja seuranhakupalstoja. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja lähiluvun keinoin media-arkeologisesta näkökulmasta.
1960-luvulla tietokonerakkaus näyttäytyy teknologisena kuriositeettina, jossa tehokkuutta korostava retoriikka sekoittuu leikkisyyteen. 1980-luvulla digitaalinen parinvalinta kytkeytyy erityisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten maatilojen emännättömyyteen ja maatalouden tulevaisuuteen. 1990-luvun puolivälistä lähtien internetin ja chat-palvelujen käsittelyssä korostuvat erityisesti reaaliaikaisuus ja ennennäkemätön helppous.
Toistuvia teemoja ovat ujous ja häpeä, tehokkuuden ja huolettomuuden lupaukset sekä erilaiset riskit ja mahdollisuudet. Lisäksi aineistosta nousee esiin mielenkiintoinen jaottelu kaupungin ja maaseudun välillä. Johtopäätöksenä esitetään, että vaikka teknologia kehittyy, digitaalisen parinvalinnan ympärillä käydyt keskustelut pysyvät samankaltaisina vuosikymmenestä toiseen. Nämä keskustelut liittyvät erityisesti siihen, kenelle digitaalinen kumppaninhaku on suunnattu, ja missä kulkee todellisena nähdyn rakkauden raja.