”Tekisit mitä tahansa satuttaaksesi tätä yhtiötä” : Ammattiliittojen representaatio elokuvassa Tapaus Silkwood
Jauhiainen, Verneri (2025-12-19)
”Tekisit mitä tahansa satuttaaksesi tätä yhtiötä” : Ammattiliittojen representaatio elokuvassa Tapaus Silkwood
(19.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124532
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124532
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään ammattiliittojen representaatiota yhdysvaltalaisessa draamaelokuvassa Tapaus Silkwood (Yhdysvallat, 1983). Ammattiliittojen poliittinen vaikutusvalta on ollut tasaisessa laskukierteessä Yhdysvalloissa jo noin kuuden vuosikymmenen ajan. Ay-liike otti kolauksia erityisesti Ronald Reaganin presidenttikausilla 1980-luvun aikana, kun uusliberalistinen ideologia oli tekemässä nousuaan maailman poliittisella kentällä. Tutkielma käsittelee sitä, kuinka tämä poliittinen ilmapiiri näkyy elokuvan luomissa ammattiliiton representaatioissa. Tämän lisäksi huomion kohteena on myös se, millaisia asenteita ammattiliittoja kohtaan elokuva esittelee.
Tutkimus toteutetaan analysoimalla ja lähilukemalla elokuvaa kokonaisuutena ja yksittäisinä kohtauksina. Tutkielman keskiössä on ajatus siitä, että populaarielokuvat ilmentävät jollain tavoin aikansa poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia konteksteja. Tämä näkemys pohjautuu Siegfried Kracauerin teokseen From Caligari to Hitler: A Psychological History of the German Film (1947) ja Douglas Kellnerin teokseen Mediakulttuuri (1995). Metodina käytettävä representaatiotutkimus pohjautuu Stuart Hallin teorioihin ja ennen kaikkea teokseen Representation: Cultural Representations and Signifying Practices (1997 & 2025). Elokuvan draaman lähiluennassa käytetään Kenneth Burken metodeja teoksesta A grammar of motives and A rhetoric of motives (1962). Visuaalisen puolen analyysissä viitataan David Bordwellin, Kirstin Thompsonin ja Jeff Smithin teokseen Film Art: An Introduction (2017).
Tutkielmassa todetaan, että Tapaus Silkwood -elokuvan representaatiot eivät ole selkeän mustavalkoisia, vaan ne ovat monisäikeisiä. Elokuvassa Silkwoodin aktivismi nähdään sankaruutena ja siinä myös päästetään työväenluokan huolia kuuluviin. Samalla elokuva kuitenkin vahvistaa ay-liikkeelle negatiivisia näkökulmia ja asenteita. Tapaus Silkwood representoi työväenluokan pelkoa ja rappeutunutta luottamusta ammattiliittojen vaikutusvaltaa kohtaan. Samalla elokuva kuitenkin toisintaa ja vahvistaa niitä. Lopulta myös elokuvan näkemys individualistisesta poliittisesta toiminnasta on vahingollista, sillä siinä vaikutusvalta sysätään uusliberalismin hengen mukaisesti yksittäiselle poikkeushenkilölle.
Tutkimus toteutetaan analysoimalla ja lähilukemalla elokuvaa kokonaisuutena ja yksittäisinä kohtauksina. Tutkielman keskiössä on ajatus siitä, että populaarielokuvat ilmentävät jollain tavoin aikansa poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia konteksteja. Tämä näkemys pohjautuu Siegfried Kracauerin teokseen From Caligari to Hitler: A Psychological History of the German Film (1947) ja Douglas Kellnerin teokseen Mediakulttuuri (1995). Metodina käytettävä representaatiotutkimus pohjautuu Stuart Hallin teorioihin ja ennen kaikkea teokseen Representation: Cultural Representations and Signifying Practices (1997 & 2025). Elokuvan draaman lähiluennassa käytetään Kenneth Burken metodeja teoksesta A grammar of motives and A rhetoric of motives (1962). Visuaalisen puolen analyysissä viitataan David Bordwellin, Kirstin Thompsonin ja Jeff Smithin teokseen Film Art: An Introduction (2017).
Tutkielmassa todetaan, että Tapaus Silkwood -elokuvan representaatiot eivät ole selkeän mustavalkoisia, vaan ne ovat monisäikeisiä. Elokuvassa Silkwoodin aktivismi nähdään sankaruutena ja siinä myös päästetään työväenluokan huolia kuuluviin. Samalla elokuva kuitenkin vahvistaa ay-liikkeelle negatiivisia näkökulmia ja asenteita. Tapaus Silkwood representoi työväenluokan pelkoa ja rappeutunutta luottamusta ammattiliittojen vaikutusvaltaa kohtaan. Samalla elokuva kuitenkin toisintaa ja vahvistaa niitä. Lopulta myös elokuvan näkemys individualistisesta poliittisesta toiminnasta on vahingollista, sillä siinä vaikutusvalta sysätään uusliberalismin hengen mukaisesti yksittäiselle poikkeushenkilölle.