Nuorten katujengitoimintaan puuttumisen keinot : Rikosoikeudellisen kontrollin ja poikkihallinnollisen tuen rajapinta

Abstract

Viime vuosina katujengit ovat nousseet merkittäväksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Ilmiö on herättänyt huolta niin yleisestä turvallisuudesta kuin nuorten hyvinvoinnista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan virallisia kontrollitoimia, joilla pyritään ehkäisemään ja vähentämään nuorten katujengirikollisuutta Suomessa. Tutkielmassa tuodaan esille syyt katujengiytymisen taustalla, poliisin ennakoivat sekä reaktiiviset toimet, rikosoikeudelliset seuraamukset sekä poikkihallinnolliset interventiomallit, kuten ankkuritoiminta ja Exit-toiminta. Tarkoituksena on selvittää kontrollitoimien tarkoitusta ja vaikutuksia nuorten jengirikollisten rikoskierteisiin.

Tutkielmassa hyödynnetään aiempia empiirisiä tutkimuksia ja analysoidaan eri aineistoja. Teoreettinen viitekehys perustuu kriminologisiin valtavirtateorioihin, jotka selittävät nuorten halua hakeutua mukaan katujengeihin ja rikolliseen toimintaan, ja joiden avulla tarkastellaan kontrollitoimien tarpeellisuutta ja oikeanlaista kohdentumista.

Tutkielman perusteella voidaan perustellusti väittää sosioekonomisten syiden, sosiaalisen paineen ja yhteenkuuluvuuden tunteen, syrjäytymisen ja sosiaalisen median olevan katujengiytymisen riskitekijöinä. Kontrollitoimien vaikuttavuudesta tiedetään kansallisesti varsin vähän, mutta pohjoismaalainen tutkimus osoittaa positiivisia vaikutuksia jengirikollisuuden torjunnassa. Poliisin toimivaltuuksia pyritään tehostamaan katujengitoimintaan puuttumisen keinona. Kohdennettu poliisikontrolli ja rikosoikeudelliset seuraamukset voivat katkaista rikollisen teon, mutta pysyvämpien vaikutusten saaminen edellyttää pitkäjänteistä moniammatillista yhteistyötä poliisin, sosiaalitoimen, terveystoimen ja nuorisotoimen kanssa. Ankkuritoiminta ja katujengi-Exit ovat lupaavia kehitettyjä toimintamalleja jengirikollisuuden torjumiseen.