Suun limakalvon eosinofiilinen haavauma
Waroma, Lotta (2025-12-29)
Suun limakalvon eosinofiilinen haavauma
(29.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601071743
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601071743
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn aiheena on suun limakalvon eosinofiilinen haavauma. Kyseessä on harvinainen ja kliinisesti merkittävä limakalvomuutos, joka muistuttaa usein ulkonäöltään pahanlaatuista muutosta. Työn tavoitteena oli kuvata eosinofiilisen haavauman kliinisiä ja histopatologisia piirteitä, etiologiaa, erotusdiagnostiikkaa ja hoitoa tutkimuskirjallisuuden perusteella.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin PubMed- ja Scopus- tietokannoista. Mukaan otettiin myös yksi suomalainen tapausselostus. Kirjallisuuteen valikoitui lopulta 26 artikkelia ja suupatologian oppikirja.
Kirjallisuuden perusteella eosinofiilinen haavauma esiintyy useimmiten kielen lateraali- ja dorsaalipinnoilla, minkä vuoksi se voi kliinisesti muistuttaa levyepiteelikarsinoomaa. Tyypillisiä histologisia löydöksiä ovat syvälle ulottuva eosinofiilejä sisältävä tulehdussoluinfiltraatti, lihaskudoksen tuhoutuminen ja suuret epätyypilliset solut, jotka usein todetaan CD30-positiivisiksi. Etiologia on monitekijäinen ja suurelta osalta tuntematon, mutta trauma ja immuunivälitteiset mekanismit ymmärretään tällä hetkellä keskeisiksi tekijöiksi taudin synnyssä.
Erotusdiagnostiikassa on tärkeää poissulkea pahanlaatuiset muutokset, lymfoproliferatiiviset sairaudet, infektiot, immuunivälitteiset sairaudet ja muut krooniset haavaumat. Hoidoksi riittää usein inkiisiobiopsia, joka voi käynnistää haavauman paranemisen. Tärkeää on myös ärsyttävien tekijöiden poistaminen ja riittävä seuranta. Useimmat haavaumat paranevat viikkojen tai kuukausien aikana. Eosinofiilinen haavauma voi uusiutua.
Eosinofiilinen haavauma on hyvänlaatuinen, mutta kliinisesti haastava muutos. Diagnosointi on tärkeää sen pahanlaatuisia muutoksia muistuttavan kliinisen kuvan vuoksi. Lisätutkimusta tarvitaan taudin tarkan patogeneesin selvittämiseksi ja hoitolinjojen yhdenmukaistamiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin PubMed- ja Scopus- tietokannoista. Mukaan otettiin myös yksi suomalainen tapausselostus. Kirjallisuuteen valikoitui lopulta 26 artikkelia ja suupatologian oppikirja.
Kirjallisuuden perusteella eosinofiilinen haavauma esiintyy useimmiten kielen lateraali- ja dorsaalipinnoilla, minkä vuoksi se voi kliinisesti muistuttaa levyepiteelikarsinoomaa. Tyypillisiä histologisia löydöksiä ovat syvälle ulottuva eosinofiilejä sisältävä tulehdussoluinfiltraatti, lihaskudoksen tuhoutuminen ja suuret epätyypilliset solut, jotka usein todetaan CD30-positiivisiksi. Etiologia on monitekijäinen ja suurelta osalta tuntematon, mutta trauma ja immuunivälitteiset mekanismit ymmärretään tällä hetkellä keskeisiksi tekijöiksi taudin synnyssä.
Erotusdiagnostiikassa on tärkeää poissulkea pahanlaatuiset muutokset, lymfoproliferatiiviset sairaudet, infektiot, immuunivälitteiset sairaudet ja muut krooniset haavaumat. Hoidoksi riittää usein inkiisiobiopsia, joka voi käynnistää haavauman paranemisen. Tärkeää on myös ärsyttävien tekijöiden poistaminen ja riittävä seuranta. Useimmat haavaumat paranevat viikkojen tai kuukausien aikana. Eosinofiilinen haavauma voi uusiutua.
Eosinofiilinen haavauma on hyvänlaatuinen, mutta kliinisesti haastava muutos. Diagnosointi on tärkeää sen pahanlaatuisia muutoksia muistuttavan kliinisen kuvan vuoksi. Lisätutkimusta tarvitaan taudin tarkan patogeneesin selvittämiseksi ja hoitolinjojen yhdenmukaistamiseksi.