Rakennusalan projektiliiketoiminnan kansainvälistymisen johtaminen : Kohteena Ruotsi

Abstract

Yritysten kansainvälistymisen on nähty kiihtyvän tasaisesti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, ja erityisesti 1970-luvulla globalisaatio vauhditti entisestään yritysten pyrkimyksiä laajentaa toimintaansa kansainväliseen kilpailuun. Kansainvälistymisellä tarkoitetaan liiketoiminnan laajentamista yli valtion rajojen, ja kansainvälisesti toimiville yrityksille on tyypillistä, että ne kohtaavat koosta riippumatta samankaltaisia haasteita. Kansainvälistymisprosessin aikana yritys käy usein läpi useita rakenteellisia ja strategisia muutoksia. Näitä voivat olla esimerkiksi organisatoristen vastuiden laajentaminen tai tytäryhtiöiden perustaminen kohdemarkkinoille. Kansainvälistymisen on havaittu olevan peräkkäisiin päätöksiin perustuva prosessi, jossa markkinaosuutta kasvatetaan asteittain. Kehittyneet liikenneyhteydet, digitalisaation vauhdittama kommunikaation helpottuminen sekä kansainvälisen kaupan esteiden madaltuminen ovat viime vuosina edelleen lisänneet kansainvälistymisen roolia yritysten kasvun lähteenä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää projektiliiketoimintaan keskittyvän yrityksen kansainvälisen laajenemisen vaatimukset johtamisen näkökulmasta. Tarkoituksena oli perehtyä kansainvälisen kasvun vaatimuksiin ja perehtyä kansainvälistymiseen Ruotsin markkinoille. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa kerättiin lähteiksi tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät projektiliiketoimintaa, kansainvälistymistä, liiketoiminnallisia eroavaisuuksia Ruotsin ja Suomen välillä sekä kansainvälistymisen johtamisesta. Tarkoituksena oli löytää vastaus tutkimuskysymykseen: Mitä rakennusalan yrityksen kansainvälistyminen Ruotsin markkinoille edellyttää johtamisen näkökulmasta? Tutkielman aineiston myötä havaittiin, että kansainvälistyminen tapahtuu pääsääntöisesti peräkkäisten päätösten prosessina. Keskeisenä mallina kansainvälistymisestä tutkielmassa esitellään Uppsalan-malli, joka korostaa kansainvälistymisen tapahtumista vaiheittain. Uppsalan-malli havaittiin kuitenkin hieman puutteelliseksi rakennusalan projektiliiketoiminnan kansainvälistymisen näkökulmasta, sillä se olettaa kansainvälistymisen tapahtuvan inkrementaalisesti, eikä ota huomioon nopeasti tapahtuvaa kansainvälistymistä. Tutkielmassa havaittiin, että projektiliiketoimintaa harjoittavan yrityksen kansainvälistymisessä yrityksen dynaaminen kyvykkyys luo perustan kilpailukyvyn luomiselle. Koska toimintaa leimaa vahvasti kertaluontoisuus ja henkisen pääoman sitoutuminen liiketoimintaan, tulisi johtamisen rakenteet pyrkiä luomaan sellaisiksi, että ne mahdollistavat proaktiivisen reagoinnin ympäristön muuttuviin vaatimuksiin. Projektiliiketoiminnan kansainvälistymisen johtamisessa tulisi perehtyä ennalta myös kulttuurisiin eroihin. Vaikka Ruotsi on osa pohjoismaita ja pohjoismaissa on paljon yhtäläisyyksiä johtamistyyleissä, sisältävät ne myös eroavaisuuksia. Perehtymällä kulttuurisiin eroihin voidaan ennalta ehkäistä mahdollisia konflikteja ja mahdollistaa onnistunut ja toimiva yhteistyö projekteissa.