Luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen ennallistaminen EU:n luonnonsuojeludirektiivien ja ennallistamisasetuksen näkökulmasta
Ylikulppi, Riikka (2025-12-18)
Luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen ennallistaminen EU:n luonnonsuojeludirektiivien ja ennallistamisasetuksen näkökulmasta
(18.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601082056
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601082056
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin luonnonsuojelusäädöksillä suojeltujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen ennallistamista koskevia velvoitteita. Tarkastelun kohteena ovat toisaalta jo pitkään voimassa olleiden lintu- ja luontodirektiivien ennallistamisvelvoitteet, ja toisaalta vuonna 2024 voimaan tulleen ennallistamisasetuksen velvoitteet. Tarkoituksena on selvittää, mitä luontotyyppi- ja elinympäristökohtaisia ennallistamisvelvoitteita jäsenvaltioilla mainittujen säädösten mukaan on, miltä osin sääntely on mahdollisesti päällekkäistä sekä miltä osin eri säädösten velvoitteet eroavat toisistaan.
Tutkielmassa pyritään lainopin keinoin systematisoimaan ja tulkitsemaan mainituista säädöksistä johtuvia ennallistamisvelvoitteita. Tutkielmassa on myös arviointitutkimuksellinen näkökulma, sillä siinä pyritään arvioimaan sääntelyn vaikuttavuutta luontotyyppi- ja elinympäristökohtaisten ennallistamistavoitteiden saavuttamisen kannalta. Lintu- ja luontodirektiivin velvoitteiden tulkinnassa keskeisenä lähteenä käytetään Euroopan unionin tuomioistuimen aihetta koskevaa mittavaa oikeuskäytäntöä sekä aihetta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Ennallistamisasetuksen velvoitteita tulkitaan puolestaan asetustekstin sekä suppeamman oikeuskirjallisuuden valossa.
Tutkielman perusteella luonnonsuojeludirektiivien ja ennallistamisasetuksen luontotyyppi- ja elinympäristökohtaiset ennallistamistavoitteet vastaavat pitkälti toisiaan. Luonnonsuojeludirektiiveissä ei kuitenkaan aseteta konkreettisia tai yksityiskohtaisia ennallistamisvelvoitteita, vaan yksityiskohtaisemmat velvoitteet on johdettu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ennallistamisasetus puolestaan konkretisoi luontotyyppi- ja elinympäristökohtaisia ennallistamisvelvoitteita, asettaa suuntaviivat niiden saavuttamiselle erityisesti velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan kansalliset ennallistamissuunnitelmat, sekä asettaa toimenpiteiden toteuttamiselle määräaikoja välitavoitteineen. Lisäksi ennallistamisasetuksella ennallistamisvelvoitteet ulotetaan selvästi koskemaan myös Natura 2000 -verkoston ulkopuolisia alueita.
Tutkielman perusteella ennallistamisasetus vastaa useisiin luonnonsuojeludirektiivien ennallistamisvelvoitteiden puutteisiin. Toisaalta myös luonnonsuojeludirektiiveihin sisältyvillä ennallistamisvelvoitteilla voi kuitenkin edelleen olla merkitystä Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden osalta erityisesti niiden aluekohtaisuuden ja tiukemman heikentymisen estämistä koskevan velvoitteen vuoksi sekä siksi, että ennallistamisasetuksen velvoitteiden toteuttamiselle on pitkät määräajat. Luonnonsuojeludirektiivien ennallistamisvelvoitteisiin liittyvän tulkinnanvaraisuuden vuoksi olisi tärkeää, että tuomioistuin ottaisi niihin aiempaa suoremmin kantaa.
Tutkielmassa pyritään lainopin keinoin systematisoimaan ja tulkitsemaan mainituista säädöksistä johtuvia ennallistamisvelvoitteita. Tutkielmassa on myös arviointitutkimuksellinen näkökulma, sillä siinä pyritään arvioimaan sääntelyn vaikuttavuutta luontotyyppi- ja elinympäristökohtaisten ennallistamistavoitteiden saavuttamisen kannalta. Lintu- ja luontodirektiivin velvoitteiden tulkinnassa keskeisenä lähteenä käytetään Euroopan unionin tuomioistuimen aihetta koskevaa mittavaa oikeuskäytäntöä sekä aihetta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Ennallistamisasetuksen velvoitteita tulkitaan puolestaan asetustekstin sekä suppeamman oikeuskirjallisuuden valossa.
Tutkielman perusteella luonnonsuojeludirektiivien ja ennallistamisasetuksen luontotyyppi- ja elinympäristökohtaiset ennallistamistavoitteet vastaavat pitkälti toisiaan. Luonnonsuojeludirektiiveissä ei kuitenkaan aseteta konkreettisia tai yksityiskohtaisia ennallistamisvelvoitteita, vaan yksityiskohtaisemmat velvoitteet on johdettu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ennallistamisasetus puolestaan konkretisoi luontotyyppi- ja elinympäristökohtaisia ennallistamisvelvoitteita, asettaa suuntaviivat niiden saavuttamiselle erityisesti velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan kansalliset ennallistamissuunnitelmat, sekä asettaa toimenpiteiden toteuttamiselle määräaikoja välitavoitteineen. Lisäksi ennallistamisasetuksella ennallistamisvelvoitteet ulotetaan selvästi koskemaan myös Natura 2000 -verkoston ulkopuolisia alueita.
Tutkielman perusteella ennallistamisasetus vastaa useisiin luonnonsuojeludirektiivien ennallistamisvelvoitteiden puutteisiin. Toisaalta myös luonnonsuojeludirektiiveihin sisältyvillä ennallistamisvelvoitteilla voi kuitenkin edelleen olla merkitystä Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden osalta erityisesti niiden aluekohtaisuuden ja tiukemman heikentymisen estämistä koskevan velvoitteen vuoksi sekä siksi, että ennallistamisasetuksen velvoitteiden toteuttamiselle on pitkät määräajat. Luonnonsuojeludirektiivien ennallistamisvelvoitteisiin liittyvän tulkinnanvaraisuuden vuoksi olisi tärkeää, että tuomioistuin ottaisi niihin aiempaa suoremmin kantaa.