Albumiinin käyttö nestehoidossa
Hakkarainen, Anna (2026-01-05)
Albumiinin käyttö nestehoidossa
Hakkarainen, Anna
(05.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601092647
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601092647
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä tarkastellaan albumiinin käyttöä suonensisäisessä nestehoidossa osana akuutti- ja tehohoidon volyymiresuskitaatiota. Tavoitteena on koota ja arvioida tutkimusnäyttö albumiinin hyödyistä ja haitoista sekä sen asemasta suhteessa kristalloideihin ja muihin kolloideihin eri potilasryhmissä, erityisesti kriittisesti sairailla, sepsispotilailla, palovammapotilailla ja kirurgisilla potilailla. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. PubMed-haku tehtiin 11.11.2024 hakulausekkeella, joka yhdisti albumiinin, nestevajauksen ja keskeiset hoitoympäristöt, ja lisäksi hyödynnettiin suomalaisia anestesiologian oppikirjalähteitä. Aineistoon rajattiin ihmisillä tehdyt englanninkieliset satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset vuodesta 2004 alkaen, ja pois suljettiin lapsipotilaat sekä sydänkirurgiaa käsittelevät tutkimukset. Hakutuloksista tunnistettiin 135 artikkelia, joista lopulliseen analyysiin sisältyi 12 RCT-tutkimusta. Suurissa tehohoitotutkimuksissa 4–5 % albumiini ei vähentänyt kuolleisuutta verrattuna suolaliuokseen, mutta 20 % albumiinilla voitiin saavuttaa hemodynaamisia tavoitteita pienemmällä nestemäärällä. Näyttö viittaa mahdollisiin hyötyihin nestemäärän rajoittamisessa ja palovammapotilaiden liiallisen nesteytyksen vähentämisessä, kun taas tietyissä alaryhmissä, kuten traumaattisessa aivovammassa, albumiiniin on liitetty haittoja ja hyperonkoottisiin liuoksiin munuaisriskin lisääntymistä. Johtopäätöksenä albumiinia ei voida pitää ensisijaisena nestevalintana, mutta se voi olla perusteltu valikoiduissa tilanteissa, joissa pyritään minimoimaan annettu nestetilavuus ja tukemaan onkoottista painetta, ja lisätutkimusta tarvitaan erityisesti ajoituksesta ja annostelusta sekä potilasryhmäkohtaisista vaikutuksista. This thesis examines the use of albumin in intravenous fluid therapy as part of volume resuscitation in acute and intensive care. The aim s to compile and critically evaluate the available evidence on the benefits and harms of albumin, as well as its role in comparison with crystalloids and other colloids across different patient populations, particularly critically ill patients, patients with sepsis, burn patients, and surgical patients. The study was conducted as a literature review. A PubMed search was performed on 11 November 2024 using a search strategy combining albumin, fluid resuscitation, and key clinical care settings, and Finnish anesthesiology textbooks were also used as supplementary sources. The material was limited to English-language randomized controlled trials and conducted in humans from 2004 onwards, with pediatric studies and studies involving cardiac surgery excluded. A total of 135 articles were indentified, of which 12 RCT:s were included in the final analysis. In large intensive care studies, 4-5 % albumin did not reduce mortality compared with saline. However, 20 % albumin allowed hemodynamic targets to be achieved with a smaller administered fluid volume. The evidence suggest potential benefits in fluid resuscitation in burn patients, whereas in certain subgroups, such as patients with traumatic brain injury, albumin has been associated with harm, and hyperoncotic solutions with an increased risk of renal injury. In conclusion, albumin cannot be considered a first-line fluid choice, but it may be justified in selected situations where minimizing fluid volume and supporting oncotic pressure are desired. Further research is needed, particularly regarding optimal timing and dosing, as well as patient-specific effects.
