Ennakolliset siirtohinnoitteluprosessit osana verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta

Abstract

Verotuksessa ennakoitavuuden tarpeen voi nähdä suurempana kuin monilla muilla hallinnollisilla aloilla. Verotus kohdistuu taloudelliseen toimintaan ja täten on tärkeää, että verovelvollinen voi ennen suunnittelemaansa toimeen ryhtymistä varmistua toimen verokohtelusta. Erityisesti siirtohinnoittelussa ennakoitavuuden tarve on suurta, sillä siirtohinnoittelun on esitetty muodostavan yritysverotuksessa laajimman ja vaikeimman epävarmuustekijän. Ennakoitavuuden tärkeyttä lisää vielä se, että joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 % maailmankaupasta on konsernien sisäistä, siirtohinnoittelun piirissä olevaa kauppaa. Tutkielman tarkoituksena onkin perehtyä siihen, millaisia ennakollisia siirtohinnoitteluprosesseja verovelvollisilla on käytössään verotuksen oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vahvistamiseksi. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten nykyiset ennakolliset siirtohinnoitteluprosessit vaikuttavat verotuksen oikeusvarmuuteen ja ennakoitavuuteen sekä pureutumaan nykyisten ennakollisten siirtohinnoitteluprosessien ongelmallisuuksiin, erityisesti verotuksen oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena onkin olla veropoliittinen katsaus kyseisiin teemoihin, oikeuskirjallisuutta hyväksikäyttäen. Lisäksi tutkimuksen aihetta lähestytään osaltaan empiirisellä lähestymistavalla, joka luo tutkielmaan vaikuttavuutta ja luotettavuutta, sekä mahdollistaa tutkimuskysymyksiin vastaamisen osittain kokemusperäisen tiedon perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan myös legaliteettiperiaatetta verotuksen oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden takaavana oikeusperiaatteena, erityisesti verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden näkökulmasta. Siirtohinnoittelussa käytettäviä siirtohinnoittelumenetelmiä sivutaan myös esittelynomaisesti, jotta lukija pystyy muodostamaan peruskäsityksen siirtohinnoittelumenetelmien moninaisuudesta ja niiden soveltamisen vaativuudesta osana siirtohinnoittelun dokumentaatioprosessia, joka mahdollisesti altistaa verovelvollisen erilaisille veroriskeille. Kerätyn haastatteluaineiston perusteella näyttäisi siltä, että nykyiset ennakolliset siirtohinnoitteluprosessit auttavat verovelvollisia vahvistamaan näiden verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Eri prosesseilla huomataan olevan käyttötarkoituksia erilaisissa tilanteissa ja aineiston perusteella voidaan myös tehdä päätelmää prosessien toimivuudesta suhteessa toisiinsa. Empirian perusteella päädytään myös siihen, että prosessit eivät ole kuitenkaan ongelmattomia, eikä kehitysehdotuksiltakaan vältytä. Yleisesti voidaan myös todeta, että lopulta kaiken keskiössä ennakollisten prosessien toimivuuden kannalta on viranomaisten käytettävissä olevat resurssit, jotka osaltaan takaavat prosessien tehokkuutta ja joustavuutta. Veroriskien hallinnan näkökulmasta myös verovelvollisen laatima siirtohinnoittelustrategia on erittäin tärkeässä roolissa, sillä viime kädessä kansainvälisessä verotuksessa jokaiselta eri valtion veroviranomaisen liikkeeltä ei voi ennakollisilla prosesseillakaan pelastua.