Glaukooma ja kontrastiherkkyys
Ollikainen, Aaro (2025-12-21)
Glaukooma ja kontrastiherkkyys
(21.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601133731
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601133731
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni alussa käytiin läpi glaukoomaa ja kontrastiherkkyyttä yleisesti kirjallisuuskatsauksen muodossa.
Opinnäytetyöni tutkimusosiossa tarkasteltiin Elisa Lyyrtön väitöskirjaprojektissa ”Tuoreen avokulmaglaukooman progressionopeuden arviointi näkökenttätutkimuksin” saatuja tuloksia. Potilasdataa kerättiin usean vuoden ajalta potilaista, joilla todettiin tuore glaukooma. Tutkimusdata oli kerätty kolmen eri käyntikerran tuloksista, jotka toteutuivat n. 8 kuukauden välein muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Aineistossa oli yhteensä 60 potilasta, joista omassa tutkimuksessani tarkasteltiin avokulmaglaukoomapotilaita (21 tutkittavaa) sekä unilateraalisia avokulmaglaukoomapotilaita (18 tutkittavaa). Glaukoomatyyppeinä tutkittavilla oli matalapaineglaukooma (NTG), primaari avokulmaglaukooma (POAG) tai eksfoliaatiosyndroomaan liittyvä glaukooma (ExG).
Mielenkiinnon kohteina olivat näkökentän MD-arvot (kuvaa glaukoomavaurion suuruutta näkökentässä) sekä kontrastinäön tulokset eri glaukoomatyyppien välillä.
Jokaisen potilaan kontrastiherkkyyden mittauksen tuloksista laadittiin datakäyrästö, joita vertailemalla nähtiin mahdollisia yhteneväisyyksiä eri glaukoomatyyppien välillä. Lopuksi tarkistettiin tulokset lukuarvoin. Lisäksi sovittiin, että vain niiden silmien tulokset otettiin huomioon, jossa näöntarkkuusarvo oli vähintään 0.63.
Havaittiin, että glaukoomasilmissä näöntarkkuuden ollessa hyvä, kontrastinäkö oli usein jo heikentynyt. Käyrien perusteella havaittiin lisäksi, että erityisesti ExG-silmien käyrät useimmiten ennustivat heikentynyttä kontrastinäköä. Eri glaukoomatyyppien osalta suurin todennäköisyys sille, että kontrastinäkö oli vielä säilynyt, oli NTG-silmillä. POAG-silmät jäivät aina ExG- ja NTG-silmien tulosten väliin.
Kuitenkin merkittävin ennustava tekijä sille, että kontrastinäkö oli jo heikentynyt, oli silmän kohonnut MD-arvo riippumatta glaukoomatyypistä. Silmistä, joilla MD oli 8.1dB tai enemmän, kaikilla oli kontrastinäkö heikentynyt. Jos MD-arvo oli alle 8.1dB, silmät olivat vaihtelevasti kontrastinäöltään säilyneet tai heikentyneet.
Opinnäytetyöni tutkimusosiossa tarkasteltiin Elisa Lyyrtön väitöskirjaprojektissa ”Tuoreen avokulmaglaukooman progressionopeuden arviointi näkökenttätutkimuksin” saatuja tuloksia. Potilasdataa kerättiin usean vuoden ajalta potilaista, joilla todettiin tuore glaukooma. Tutkimusdata oli kerätty kolmen eri käyntikerran tuloksista, jotka toteutuivat n. 8 kuukauden välein muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Aineistossa oli yhteensä 60 potilasta, joista omassa tutkimuksessani tarkasteltiin avokulmaglaukoomapotilaita (21 tutkittavaa) sekä unilateraalisia avokulmaglaukoomapotilaita (18 tutkittavaa). Glaukoomatyyppeinä tutkittavilla oli matalapaineglaukooma (NTG), primaari avokulmaglaukooma (POAG) tai eksfoliaatiosyndroomaan liittyvä glaukooma (ExG).
Mielenkiinnon kohteina olivat näkökentän MD-arvot (kuvaa glaukoomavaurion suuruutta näkökentässä) sekä kontrastinäön tulokset eri glaukoomatyyppien välillä.
Jokaisen potilaan kontrastiherkkyyden mittauksen tuloksista laadittiin datakäyrästö, joita vertailemalla nähtiin mahdollisia yhteneväisyyksiä eri glaukoomatyyppien välillä. Lopuksi tarkistettiin tulokset lukuarvoin. Lisäksi sovittiin, että vain niiden silmien tulokset otettiin huomioon, jossa näöntarkkuusarvo oli vähintään 0.63.
Havaittiin, että glaukoomasilmissä näöntarkkuuden ollessa hyvä, kontrastinäkö oli usein jo heikentynyt. Käyrien perusteella havaittiin lisäksi, että erityisesti ExG-silmien käyrät useimmiten ennustivat heikentynyttä kontrastinäköä. Eri glaukoomatyyppien osalta suurin todennäköisyys sille, että kontrastinäkö oli vielä säilynyt, oli NTG-silmillä. POAG-silmät jäivät aina ExG- ja NTG-silmien tulosten väliin.
Kuitenkin merkittävin ennustava tekijä sille, että kontrastinäkö oli jo heikentynyt, oli silmän kohonnut MD-arvo riippumatta glaukoomatyypistä. Silmistä, joilla MD oli 8.1dB tai enemmän, kaikilla oli kontrastinäkö heikentynyt. Jos MD-arvo oli alle 8.1dB, silmät olivat vaihtelevasti kontrastinäöltään säilyneet tai heikentyneet.