Ylipaino ja metabolisen oireyhtymän osatekijät syövän sairastaneilla lapsilla ja nuorilla lastenklinikan seurannan päättyessä
Kylliö, Eveliina (2026-01-09)
Ylipaino ja metabolisen oireyhtymän osatekijät syövän sairastaneilla lapsilla ja nuorilla lastenklinikan seurannan päättyessä
(09.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601154372
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601154372
Tiivistelmä
Alle 15-vuotiaista syöpään sairastuneista lapsista yli 80 % on elossa viiden vuoden kuluttua syövän toteamisesta. Hoitotulosten parantuessa myöhäisvaikutusten merkitys kasvaa ja lapsuudessa sairastettu syöpä hoitoineen aiheuttaakin jopa kolmelle neljästä potilaasta myöhäisvaikutuksia aikuisena. Metabolinen oireyhtymä on lihavuuden, insuliiniresistenssin, diabeteksen ja hypertension muodostama kokonaisuus, joka edelleen altistaa monille vakaville sairauksille, kuten ateroskleroosille. On kuitenkin vielä suurilta osin epäselvää, mitkä tekijät vaikuttavat metabolisen oireyhtymän syntyyn lapsuusiän syöpähoitojen jälkeen.
Monien syöpähoitojen aiheuttamiin myöhäisvaikutuksiin on jo olemassa kansainvälisiä suosituksia. Lapsena ja nuorena annetun syöpähoidon jälkeisiä myöhäisseurantaohjeita ollaan kansallisesti yhtenäistämässä kansainvälisten suositusten mukaisiksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa ylipainon ja metabolisen oireyhtymän osatekijöitä syövän sairastaneilla lapsilla ja nuorilla heidän siirtyessään lastenklinikan seurannasta myöhäisseurantaan.
Tutkittavien ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi, ISO-BMI, kasvoi merkitsevästi diagnoosivaiheesta lastenklinikan viimeiseen seurantakäyntiin. Lastenklinikan seurannan päättyessä noin 20 % oli ylipainoisia, 13 % lihavia ja 9,5 % vaikeasti lihavia. Noin 76 %:lla tutkittavista oli vähintään yksi metabolisen oireyhtymän osatekijä ja 65 %:lla oli viitteitä insuliiniresistenssistä lastenklinikan seurannan päättyessä. Koska lapsena syövän sairastaneilla muun muassa sydän- ja verisuonitautien riski on korkeampi kuin muulla väestöllä ja toisaalta lihavuus lisää myös toisen syövän riskiä, olisi tärkeää puuttua lihavuuteen ja havaittuihin metabolisen oireyhtymän osatekijöihin mahdollisimman varhain. Jotta mahdollisen ravitsemusterapeutin ohjauksen tai lääkehoidon aloituksen vaikutusta pystytään myös seuraamaan ja tarvittaessa tehostamaan, olisi metabolisen oireyhtymän osatekijöitä tärkeää arvioida jo hoitojen päättyessä ja seurannan aikana ennen transitiovaihetta.
Jatkossa tarvitaan vielä lisää väestötason tutkimusta lapsena ja nuorena syövän sairastaneiden sepelvaltimotaudin riskistä esimerkiksi lapsena ja nuorena diabetekseen sairastuneisiin verrattuna, jotta esimerkiksi LDL:n tavoitetasoa voidaan tarvittaessa kiristää.
Monien syöpähoitojen aiheuttamiin myöhäisvaikutuksiin on jo olemassa kansainvälisiä suosituksia. Lapsena ja nuorena annetun syöpähoidon jälkeisiä myöhäisseurantaohjeita ollaan kansallisesti yhtenäistämässä kansainvälisten suositusten mukaisiksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa ylipainon ja metabolisen oireyhtymän osatekijöitä syövän sairastaneilla lapsilla ja nuorilla heidän siirtyessään lastenklinikan seurannasta myöhäisseurantaan.
Tutkittavien ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi, ISO-BMI, kasvoi merkitsevästi diagnoosivaiheesta lastenklinikan viimeiseen seurantakäyntiin. Lastenklinikan seurannan päättyessä noin 20 % oli ylipainoisia, 13 % lihavia ja 9,5 % vaikeasti lihavia. Noin 76 %:lla tutkittavista oli vähintään yksi metabolisen oireyhtymän osatekijä ja 65 %:lla oli viitteitä insuliiniresistenssistä lastenklinikan seurannan päättyessä. Koska lapsena syövän sairastaneilla muun muassa sydän- ja verisuonitautien riski on korkeampi kuin muulla väestöllä ja toisaalta lihavuus lisää myös toisen syövän riskiä, olisi tärkeää puuttua lihavuuteen ja havaittuihin metabolisen oireyhtymän osatekijöihin mahdollisimman varhain. Jotta mahdollisen ravitsemusterapeutin ohjauksen tai lääkehoidon aloituksen vaikutusta pystytään myös seuraamaan ja tarvittaessa tehostamaan, olisi metabolisen oireyhtymän osatekijöitä tärkeää arvioida jo hoitojen päättyessä ja seurannan aikana ennen transitiovaihetta.
Jatkossa tarvitaan vielä lisää väestötason tutkimusta lapsena ja nuorena syövän sairastaneiden sepelvaltimotaudin riskistä esimerkiksi lapsena ja nuorena diabetekseen sairastuneisiin verrattuna, jotta esimerkiksi LDL:n tavoitetasoa voidaan tarvittaessa kiristää.