Vapaus, valta ja vastuu ympäristöoikeudessa : Kriittisiä oikeusteoreettisia näkökulmia ympäristöoikeudelliseen ajatteluun ja sääntelyn sitovuuteen

Abstract

Tutkielma tarkastelee ympäristöoikeutta kriittisen oikeusteorian ja sääntelyteorian näkökulmista ja analysoi, miksi ympäristölainsäädäntö nojaa laajasti vapaaehtoisiin ja pehmeisiin ohjauskeinoihin, vaikka ekologisten ongelmien luonne edellyttäisi usein velvoittavampaa sääntelyä. Tutkielman ensimmäinen osio jäsentää ympäristöoikeuden aatteellista ja oikeushistoriallista taustaa ja osoittaa, että moderni ympäristöoikeus on muotoutunut pitkälti samassa aikaikkunassa taloudellisen globalisaation ja uusliberalistisen politiikan kanssa. Tämä kehys on vaikuttanut siihen, että sääntelyn legitimiteettiä on usein perusteltu markkinalogiikalla ja että soft law -instrumentit sekä vapaaehtoisuus ovat korostuneet ympäristöoikeuden ohjauskeinoissa. Toisessa osassa rakennetaan tätä taustaa vasten teoreettinen kehys sääntelyn sitovuuden vahvistamiselle tarkastelemalla vapauden käsitteitä (negatiivinen, positiivinen ja tasavaltalainen vapaus) ja arvioimalla, miten ne ilmentävät ympäristöoikeuden suhdetta liberalismiin ja toisaalta republikanismiin. Vapauskäsitteitä sovelletaan yhteisten varantojen ongelmaan yhteislaidunten tragedian kautta sekä monitasoisen ympäristöhallinnan rajoitteisiin metsäsääntelyn avulla. Johtopäätöksenä esitetään, että velvoittavuuden lisääminen ja vapauden suoja eivät ole toistensa vastakohtia, vaan voivat olla toistensa edellytyksiä. Velvoittavampi ympäristösääntely edellyttää kuitenkin ympäristöoikeuden taustalla olevan liberaalin teorian sekä uusliberalistisen asetelman uudelleentulkintaa.